draamakasvatus

Draama – ei yleisöä vaan elämää varten.

Draama – ei yleisöä vaan elämää varten.

Sana “draamatyöskentely” saa monet varautuneeksi. “Ei kai vain pidä esittää mitään? En halua näytellä! Ahdistaa mennä yleisön eteen!” Tässä tilanteessa on hyvä hengittää hetki syvään ja rauhoittua. Monelle on varmasti helpottavaa tietää, että draamakasvatus ja draamatyöskentely ei tarkoita näyttelemistä. No mitä se sitten on?
 
Draamatyöskentely on toiminnallinen ja kokemuksellinen tapa käsitellä eri asioita. Oli kyseessä sitten jokin yksittäinen ilmiö tai isompi aihekokonaisuus tai vaikkapa satukirja, jota halutaan tarkastella muuten kuin kirjasta lukemalla, on draama hyvä, hauska ja myös helppo metodi. Draamatyöskentelyssä ei tarvita yleisöä, sillä kaikki tekeminen perustuu ryhmän omaan toimintaan eikä sitä ole tarkoitettu esitettäväksi toisille.

Ei näyttelemistä vaan eläytymistä

Näyttelemisen sijaan draamassa eläydytään, kuvitellaan, kokeillaan ja luodaan näkyväksi omalla toiminnalla asioita, joita halutaan tarkastella. Heittäydytään hetkeksi mukaan erilaisiin tilanteisiin mielikuvituksen avulla, tarkastellaan asioita toisesta näkökulmasta ja haetaan ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin purkamalla kokemukset yhdessä keskustelemalla.
 
Eikä siinä vielä kaikki. Samalla, kun yhdessä tekemällä opitaan käsiteltävästä asiasta, huomaamatta ryhmäydytään tiiviimmäksi porukaksi, rikotaan ennakkoluuloja luodaan avoimempi ilmapiiri ja ollaan eri tavoin vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
 
Käyttämällä esimerkiksi kouluissa draamatyöskentelyä yhtenä opiskelutapana lapsi oppii ja saa kehittää omia ilmaisu- ja vuorovaikutustaitojaan draamatilanteiden lomassa. Sana draama johtaakin ehkä vähän harhaan siinä, että se mielletään niin paljon teatterimaailmaan. Draamatyöskentely ei kuulu opetukseen sen takia, että sen avulla jokaisesta lapsesta tulisi tehdä näyttelijä. Vaan sen takia, että draaman avulla lapsi ja nuori kehittyisi parempaan vuorovaikutukseen toisten kanssa ja pystyisi hahmottamaan asioita myös eri näkökulmista kuin omastaan. Tällaisia taitoja tarvitaan arjen monissa tilanteissa, oli sitten kyse kaverin kanssa leikkimisestä tai vaikkapa kaupassakäymisestä.

Draamatyöskentelyssä rosoisuus on täydellistä

Mutta kuka draamatyöskentelyä sitten voi käyttää? Kuka vain. On hyvä tietää muutamat, yksinkertaiset perusasiat, mutta ollakseen draamakasvattaja ei tarvitse olla teatterikorkeakoulun käynyt näyttelijä. Draamassa tärkeintä on jokaisen oma panos ja heittäytyminen. Se riittää, mitä jokaisella on sillä hetkellä itsestään antaa. Paras oppimistulos ja parhaimmat keskustelut syntyvätkin juuri siitä pienestä rosoisuudesta, joka tulee erilaisten ihmisten yhteisestä toimimisesta. On helpompi saada kosketuspintaa ja keskustelunaihetta rosoisuudesta, kuin täydellisestä kiiltävästä roolisuorituksesta. Siksi kenenkään ei tarvitse olla näyttelijä voidakseen osallistua draamatyöskentelyyn. Se mitä sinulla on sillä hetkellä yhteiselle toiminnalle antaa, se riittää. Draamatyöskentely vaatii vain vähän rohkeutta heittäytyä ja uskallusta käyttää mielikuvitusta. Ja antaa draaman viedä!
Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, 0 kommenttia
Hassuttelulla on merkitystä

Hassuttelulla on merkitystä

Vappu, jos mikä, antaa hyvän syyn aikuisillekin hassutteluun, leikkimiseen ja iloiseen improvisaatioon. Suomessa karnevaalikulttuuri on vähäistä, joten edes kerran vuodessa kannattaa ottaa tästä hassuttelusta kaikki irti. Vapun jälkeen voi taas palata jäyhempään ja rauhallisempaan menoon, mutta toivottavasti hieman itsevarmempana omasta ilmaisutaidostaan. Hassuttelulla, oli sitten vappu tai ei, on nimittäin suuri merkitys omiin viestintä- ja vuorovaikutustaitoihin ja niiden kehittymiseen.

Improvisaatiot eli ilman käsikirjoitusta tehdyt pienet sketsit, draamaharjoitukset ja muut hassutteluleikit ovat merkityksellisiä erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin ne ovat hauskoja. Hauskat pienet hetket vapauttavat tunnelmaa, rikkovat jäätä ja ryhmäyttävät. Yhdessä jaettu hauska hetki, samalle asialle nauraminen yhdistää. Usein riittää, että joku laittaa päähänsä hauskan hatun, värikkäät viikset tai hullunkuriset silmälasit. Tai että joku puhuu leikillään oudolla tavalla, liikkuu hassusti tai käyttäytyy muuten totutusta poikkeavalla, positiivisella, ehkä suorastaan naurettavalla tavalla. Kun joku uskaltaa pienelläkin tempulla rikkoa totuttuja käyttäytymisnormeja, saa se yleensä muissa paikallaolijoissa aikaan iloa, rentoutumista ja myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jaettu ilo yhdistää.

Lupa toimia toisin

Toinen suuri merkitys erilaisilla improvisaatiotilanteilla ja draamaleikeillä on erityisesti tekijälle itselleen. Kun tehdään improvisaatioharjoituksia, on lupa ja mahdollisuus hetken aikaa toimia toisin, olla joku aivan muu, viestiä totutusta poikkeavalla tavalla. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista kokeilla erilaisia tapoja ilmaista itseään niin elein, ilmein, äänin kuin liikkeilläkin. Voi luvan kanssa ilmaista itseään eri tavalla kuin yleensä, saada pieni kokemus siitä, millaista olisi, jos aina toimisin näin. Tuntuuko se luontevalta, kuinka toimintaani reagoidaan, saanko viestitettyä muille haluamani asiat? Improvisaatioharjoitusten ja erilaisten hassutteluhetkien myötä saadaan kokemuksia, jotka kertovat tekijälle itselleen, millainen viestijä minä olen: Miten minä esiinnyn ja mikä toimintatapa olisi hyvä vuorovaikutustilanteissa muiden kanssa. Vain kokeilun kautta selviää itselle sopiva ilmaisutyyli. Draaman avulla omia viestintätaitoja voi siis kehittää; rohkaistua toimimaan itselle luontaisella tavalla ja huomata, miten ainakaan ei kannata toimia. Mikä ilmaisutapa sopii minulle ja mikä ei, millaisesta viestinnästä muut ymmärtävät ajatukseni ja aikeeni, millaisen toiminnan seurauksena taas tulen väärinymmärretyksi?

Kun hassuttelulle ja improvisaatiolle antaa silloin tällöin tilaa, kehitymme viestijöinä ja esiintyjinä. Ei niin, että tavoitteena olisi päästä teatterilavoille näyttelemään, vaan niin että erilaiset vuorovaikutustilanteet ja itsensä ilmaiseminen olisivat luontevia hetkiä, oli sitten kyseessä vaikkapa esitelmän pitäminen tai kaupassakäynti. Rohkeasti siis vappunaamari päähän ja hassuttelemaan!

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, improvisaatio, 2 kommenttia
Draama kuuluu kaikille!

Draama kuuluu kaikille!

Draamaa on vaikea määritellä lyhyesti. Se on portti mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Jatka lukemista →

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, draamakoulutus, draamamateriaalit, Draamapurkki, 1 kommentti
Kun tekee itse, tulee mieluisa

Kun tekee itse, tulee mieluisa

Hyvällä ystävälläni Matilla on sanonta: “Kun tekee itse, tulee mieluisa”. Olemme Matin kanssa monesta asiasta eri mieltä, mutta tämän lausahduksen kohdalla myönnän, että tässä asiassa Matti on harvinaisen oikeassa.

Sain olla mukana tekemässä “elokuvaa” alle kouluikäisten lasten kanssa. Vähän reilun minuutin mittaista lopputulosta on esitetty ylpeänä kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja sitäkin enemmän siitä on puhuttu monille vastaantulijoille. Aikuisen silmään tuo elokuva ei vedä vertoja suuren rahan filmatisoinneille ja juonikin saattaa jäädä vähän epämääräiseksi (tai se aukeaa katsojalle vasta useamman katselukerran jälkeen), mutta lasten itsensä mielestä parempaa lopputulosta on vaikea hakea. Itse tehty on itse tehty ja siitä saa huoletta olla ylpeä.

Elokuvaa oli mielenkiintoista tehdä. Yhdestä ideasta syntynyt innostus yhteiseen toimintaan sai aikaan prosessin, jonka myötä opittiin jotain elokuvan tekemisestä, käsiteltävästä aiheesta sekä varmasti jälleen jotain myös siitä, kuinka toimia yhdessä muiden kanssa. Nelivuotias keksi käsikirjoituksen, josta yhdessä aikuisen kanssa luotiin kohtauksittain kuvakäsikirjoitus. Lapset yhdessä päättivät roolijaon, puvustuksen, kuvauspaikat ja hioivat vielä käsikirjoituksen loppuun ennen kuin ryhdyttiin kuvaushommiin. Kuvaus, ohjaus, leikkaus ja viimeistelytyö jäivät tämän ikäisten kanssa vielä aikuisen hoidettavaksi, pari vuotta vanhemmilta nekin työt olisivat varmasti onnistuneet. Lopputuloksen näkemistä odotettiin malttamattomana (vain popcornit puuttuivat!) – ja uudelleen katsomisia odotetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Yhdessä tekemisen into ja ilo kantoivat loppuun asti ja vielä sen jälkeenkin.

Tästä draamakasvatuksessa juuri on kyse. Tehdään yhdessä leikkien, kokeillen ja mielikuvitusta apuna käyttäen asioita, joista samalla opitaan uutta ja joka jää kokemuksena mieleen. Tällöin myös toiminnassa käsiteltyä aihetta on helpompi myöhemmin muistella. Draamatyöskentelyssä jokainen saa tulla mukaan omista lähtökohdistaan, osallistua tekemällä, vaikuttaa lopputulokseen ja olla tärkeä osa kokonaisuutta. Kun oppiminen ei tapahdu ylhäältä ohjattuna, vaan on osallistujat aktivoivaa toimintaa, josta jää positiivinen kokemus, on lopputuloskin taatusti hyvä.”Kun tekee itse, tulee mieluisa.”

Ystäväni Matti on viisas mies.

matti-polaroid1

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 0 kommenttia
Tärkeä, tärkeämpi, draama.

Tärkeä, tärkeämpi, draama.

Jaksan puhua draamakasvatuksen puolesta ja sen tärkeydestä pitkään. Todennäköisesti kuulijat ja keskustelukumppanit väsyvät aiemmin kuin minä pohtimaan draaman hienoutta, monipuolisuutta ja vaikutuksia osallistujiin. Opiskeluaikoina aloittaessani draamakasvatuksen opintoja en oikein tiennyt mitä tuleman pitää. Vähitellen tutustuessani draaman ihmeelliseen maailmaan koin valaistumisen ja monta ahaa-elämystä. Draamalla on mahdollisuudet vaikka mihin.

Draamatyöskentely ei ole pelkkää teatteria, vaikka siinä voi olla monia teatterista tuttuja piirteitä. Draama ei ole vain hauskaa iloittelua, siinä voi olla paljon syvällisiä pohdintoja ja sen avulla voidaan käsitellä myös ikäviä ja vaikeita asioita. Draamakasvatuksessa toimitaan ryhmässä ja opitaan ryhmästä, mutta samalla kuitenkin oivalletaan jotain itsestä ja omasta toiminnasta. Kaikki se, mikä oikeassa elämässä ei ole mahdollista tai tuntuu vieraalta ja kaukaiselta, muuttuukin draamassa mahdolliseksi ja tulee lähelle. Arjen roolit, statukset ja tilanteet voi kääntää päälaelleen ja siirtyä ajassa tai paikassa täysin toiseen maailmaan. Aistimalla, yhdessä tekemällä ja erilaisten kokemusten kautta asioihin saa uudenlaisia näkökulmia ja oppiminen tapahtuu huomaamatta.

Muistan edelleen tunteen, jonka siivittämänä lähdin kymmenen vuotta sitten draamakasvatuksen perusopintojen jälkeen jatkamaan päivää. Joka kerta jotain suurta oli liikahtanut, sekä ajatuksissa että sydämessä. Asiat, työskentelytavat ja ryhmä ympärillä jättivät positiivisen jäljen. Tällaisen tunteen ja ajatusmyrskyn ympäröimänä harvoin lähti miltään luennolta pois.

Tätä draaman iloa ja sen mahdollisuuksia haluan jakaa muillekin. Verkkokurssilla saa hyvän perustiedon ja paljon erilaisia toimintavinkkejä draaman käytöstä lasten kanssa. Nimestään huolimatta kurssin sisältö antaa eväitä myös kouluikäisten lasten kanssa tehtävään draamatyöskentelyyn. Toukokuussa ilmestyneestä Talentia-lehden haastattelusta on luettavissa lyhennelmä myös netissä. Siellä kerron lisää ajatuksiani draamakasvatuksesta. Hyppää rohkeasti mukaan draaman vietäväksi!

2016_07_10_7391

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 2 kommenttia
Jotain uutta, tai oikeastaan vanhaa

Jotain uutta, tai oikeastaan vanhaa

Yrittämisessä ja esiintymisessä on paljon samaa. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka yleisön eteen astuminen on välillä kuin suuri hyppy rotkon reunalta. Tuolloin on vain pakko luottaa omiin kykyihinsä ja antaa tarinan kannatella. Yrittäjänä toimimisessa on paljon samaa. Tietoa tulevasta ei ole, mikään ei ole varmaa ja joskus hyppy on vain otettava – syitä siihen voi olla monia. Tällöinkin hypätessä on luotettava ennen kaikkea omiin kykyihinsä, koulutukseen ja ammattitaitoon. Ehkä joskus vain intuitioon ja haluun kokeilla jotakin, mikä kiehtoo ja tuntuu itselle sopivalta. Yksi yrittäjänä toimimisen hyviä puolia onkin se, kuinka omaa työnkuvaa ja toimintaa on halutessaan mahdollista muuttaa.

Tänä vuonna Draamapurkki täyttää viisi vuotta. Nämä vuodet ovat pitäneet sisällään paljon erilaisia esiintymisiä erilaisille yleisöille ympäri Suomea. Pidän työstäni. Haluan kertoa tarinoita, saada ihmisiä esityksilläni nauramaan, muistelemaan menneitä, huomaamaan asioita eri näkökulmista ja pohtimaan joskus kiperiäkin kysymyksiä. Näiden vuosien aikana olen huomannut, että innostun valtavasti silloin, kun saan olla innostamassa muita esiintymään, kokeilemaan jotain uutta ilmaisutapaa ja johdatella draaman mahtavaan maailmaan. On aina yhtä upeaa nähdä innostuksen leviäminen tai kuinka arempikin uskaltautuu ilmaisemaan itseään ryhmässä. Tätä muiden innostamista on luvassa jatkossa enemmän.

Alkuvuodesta otin ison askeleen siinä, että vuokrasin itselleni vihdoin toimisto- ja varastotilan. Tuossa yhteydessä tuli mahdollisuus hyödyntää näiden koppien vieressä olevaa tilaa omassa käytössäni erilaisten koulutusten pitämiseen. Aiemmin olen kiertänyt kouluttamassa ja vetämässä erilaisia draamatyöpajoja asiakkaiden luona. Tämä käytäntö jatkuu edelleen ja Draamapurkin koulutuksia on jatkossakin mahdollista tilata eri paikkakunnille. Mutta nyt minulla on mahdollisuus järjestää koulutuksia myös itse! Koulutusten myötä saan hyödynnettyä aiempaa koulutustani ja työkokemustani, mistä iloitsen kovasti. Koulutuksille tuntuu olevan myös kysyntää. Huhtikuulle suunniteltu koulutuspäivä draaman käytöstä varhaiskasvatuksessa järjestetään heti kaksi kertaa osallistujaryntäyksen vuoksi. Lisää erilaisia koulutustilanteita on luvassa, kesälle ja syksylle on suunnitteilla ja sovittuna monenlaista.

Kun hyppy rotkon reunalta on tehty esiintymisjännityksestä huolimatta, täytyy luottaa tarinaan ja antaa sen kannatella hyvään laskeutumiseen saakka. Tätä toivon myös nyt, kun yrittäjänä otan hypyn, jossa siipiä tarvitaan. Toisaalta, jos laskeutuminen ei onnistukaan, niin yrittämisen yksi parhaita puolia on se, että omaa työnkuvaa voi aina muuttaa – joskus vaikka palaamalla vanhaan.

koulutustila

 

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 0 kommenttia
Draama antaa enemmän.

Draama antaa enemmän.

Draama on enemmän kuin esityksen katsomista. Draama on parhaimmillaan osallistumista, heittäytymistä itse sisälle tarinaan, astumista toiseen aikaan, toiseen paikkaan, toisen henkilön tilanteeseen. Perinteinen teatteriesitys tarjoaa mahdollisuuden katsomiseen, osalle myös mahdollisuuden tekemiseen. Käsitteenä draama(kasvatus) on kuitenkin laajempi. Se ei tarkoita esityksen valmistamista, yleisön edessä esiintymistä, vaan asioiden kokemista tekemällä ja osallistumalla yhdessä muiden kanssa. Leikkimistä, kokeilemista, pohdiskelua ja asioiden katsomista ilmiön sisältä käsin. Draamakasvatuksessa puhutaan termistä vakava leikillisyys. Samaan aikaan kun leikitään kuvitellussa fiktiivisessä ympäristössä, toiminta otetaan vakavasti, sille luodaan säännöt ja tavoite. Draaman käyttö uusien asioiden ja ilmiöiden opiskelussa antaa syvyyttä tarkasteltavaan asiaan. Draama antaa mahdollisuuden pohtia ja tutkia asioita sisältä päin, ei vain ulkoapäin tarkasteltuna.

Ennen kaikkea draama antaa mahdollisuuden osallistumiseen, tekemiseen yhdessä muiden kanssa. Perinteisen ryhmätyön sijaan osallistujat pääsevät astumaan hetkeksi sisään tarkasteltavaan tilanteeseen, toisen henkilön paikalle, kuviteltuun ympäristöön, jossa normaalit roolit eivät päde. Osallistujan ei tarvitse olla kokenut näyttelijä, vaan jokainen voi tulla mukaan draamatilanteeseen omista lähtökohdistaan käsin. Yhdessä tehdyn draaman kautta osallistuja oppii käsiteltävästä aiheesta, omasta itsestään sekä ryhmästä, jossa toimii. Vaihdetut roolit saattavat antaa arallekin osallistujalle aivan uusia mahdollisuuksia opiskeluun ja ryhmässä toimimiseen. Vaikka ajatus opiskeltavan asian käsittelemisestä draaman keinoin tuntuu hankalalta, niin lopputulos on usein enemmän kuin kukaan osaisi odottaa. Osallistuminen draamatilanteeseen herättelee ajatuksia, ja asioiden kokeminen (vaikka vain fiktiivisesti luodussa ympäristössä) on aina monipuolisempaa kuin pelkästään kirjoista luettu tieto. Draama antaa enemmän kuin ottaa. Kokeile vaikka.

varjoteatteri-iso1

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 0 kommenttia

Haloo, kuka siellä puhuu?

puhelin

Leikki on lapsen työ (ja opiskelu). Vanha kansa ei ole väärässä: leikin kautta lapsi oppii parhaiten. Tai ainakin oppiminen voi olla hauskaa! Kun lapsi itse on kiinnostunut jostakin, tapahtuu uusien asioiden omaksuminen kuin huomaamatta. Tänään kaapista kaivettiin esiin vanhoja puhelimia: “saataisiinko leikkiä hetki noilla vanhoilla kännyköillä?”. Samalla kun tutustuttiin vanhoihin puhelimiin ja siihen, miten puhelimella oikein soitetaan, saatiin aikaan hauska leikki. Puhelimeen vastasivat vuorollaan monet erilaiset henkilöt ja hahmot, esimerkiksi kerhotädit, sukulaiset, poliisi, Oktonauttien kapteeni Valkonen, talonmies Pikkarainen ja Posteljooni Petshkin. Ei voinut olla varma, kuka puhelimen toisessa päässä oli, jos ei muistanut pyöritellä samaa “soittamisnumeroa” kuin joskus aiemmin. Puhelimen käyttö onkin aika tarkaa puuhaa!

Draamakasvatus on leikkimistä. Roolileikkien ja mielikuvituksen avulla voidaan hypätä mihin ympäristöön ja maailmaan tahansa, kokea jännittäviä seikkailuja, nähdä huimia maisemia ja käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Kun palataan mielikuvitusmatkalta takaisin omaan kotiin, tavalliseen arkeen ja jokainen on taas oma itsensä, ollaan parhaimmillaan monta taitoa ja tiedonjyvästä rikkaampia. Luova leikki kasvattaa, myös aikuisia.

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 0 kommenttia