draamatyöskentely

6 väärää väittämää draamatyöskentelystä

6 väärää väittämää draamatyöskentelystä

Draamatyöskentely on ihasteltu, mutta myös kummasteltu toimintamuoto. Kynnys draamahetken aloittamiseen on korkea, koska ei tiedetä mitä ja miten aloittaa. Draamatyöskentelyyn liittyy paljon myös ennakkoluuloja. Tähän on koottu kuusi yleisintä väittämää draamatyöskentelystä, joista yksikään ei pidä paikkaansa.

1. Draamatyöskentely on näyttelemistä.

Ei ole. Draamatyöskentely on mm. eläytymistä, leikkimistä, kuvittelua, hassuttelua ja yhdessä toimimista. Draamatyöskentelyssä ei ole käsikirjoitusta eikä yleisöä.

2. Draamakasvattajaksi täytyy opiskella pitkä koulutus.

Ei tarvitse. Usean opintopisteen koulutuksia tai pitkiä kursseja ei välttämättä tarvitse tehdä. Tärkeintä on oma innostus ja perusasioiden haltuunotto. Pidemmillä kursseilla tai opintojaksoilla päästään toki syvemmälle draamakasvatuksen ytimeen ja sen monipuolisuuteen, mm. eri draaman genreihin, mutta alkuun pääsee hyvin lyhyemmälläkin koulutuksella.

3. Draamatyöskentely esim. koulussa vaatii paljon aikaa ja tilaa.

Ei pidä paikkaansa. Draamaharjoituksia voi ottaa yksittäisinä lyhyinä harjoituksina opetukseen yhdistettynä ja toteuttaa ne siinä tilassa, joka on käytössä. Aina ei siis tarvitse esimerkiksi liikuntasalia ja koko tuntia aika draamatoiminnalle.

4. Draamatyöskentelyyn tarvitaan paljon rekvisiittaa.

Ei tarvita. Usein parhaat ideat syntyvät tyhjästä, rekvisiitta saattaa ohjata osallistujia liikaa, jolloin mielikuvitukselle ei jää tilaa. Toisaalta rekvisiitan vähäinenkin käyttö voi innostaa ja rohkaista niitä, jotka muuten arastelevat olla esillä omana itsenään. Jos draamatyöskentely innostaa osallistujia valmistamaan oman esityksen yleisölle, silloin rekvisiittaan ja tarpeistoon kannattaa panostaa eri tavalla kuin matalan kynnyksen draamahetkessä.

5. Draamatyöskentely on tarkoitettu vain pikkulapsille.

Ei pidä paikkaansa. Draamaa voi tehdä kuka vain ikään tai taitotasoon katsomatta. Monet draamaharjoitukset sopivat ihan kaiken ikäisille. Koska draamahetki on aina osallistujiensa näköinen ja joka kerta ainutlaatuinen, voi samoja perusharjoituksia tehdä uudestaan samallakin ryhmällä monta kertaa. Myös nuoret ja aikuiset innostuvat usein draamatyöskentelystä.

6. En voi ohjata draamahetkeä, koska en ole varma taidoistani, minulla ei ole mielikuvitusta enkä uskalla näytellä.

Ei pidä paikkaansa. Draamatyöskentelyn kanssa kannattaa ottaa rennosti. Jonkinlainen suunnitelma on hyvä olla, mutta tarkkaa minuuttiaikataulua ja käsikirjoitusta ei kannata tehdä, jotta osallistujat voivat itsekin vaikuttaa harjoituksen kulkuun. On tärkeää, että draamahetken ohjaaja osallistuu itsekin toimintaan heittäytymällä leikkiin mukaan, mutta ”täydellinen” ei tarvitse, eikä saakaan olla. Turvalliseen ja kannustavaan ilmapiiriin vaikuttaa paljon se, kuinka ohjaaja itsekin uskaltaa olla keskeneräinen ja tehdä virheitä. Näyttää esimerkillään, että tehdään ja kokeillaan yhdessä ja annetaan luovuudelle tilaa. Osallistujien ehdotukset ja mielikuvitus ovat suuressa roolissa toiminnassa, ohjaajalla ei tarvitse olla kaikkea valmiina. Rosoisuus on draamatyöskentelyssä valttia täydelliseksi hiotun sijaan.

 


Esimerkiksi näillä pääset draamatyöskentelyssä hyvään alkuun:

 

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, draamamateriaalit, draamatyöskentely, 0 kommenttia
Miksi koulussa pitäisi olla draamaa?

Miksi koulussa pitäisi olla draamaa?

Kouluissa on meneillään toiminnallisen opetuksen trendi. Eri oppiaineissa on käytössä monenlaisia tehtäviä, joissa hyödynnetään muun muassa erilaisia palikoita, palloja ja palapelejä, yhdistettynä usein liikunnallisiin tehtäviin. Oppilaat eivät istu enää pulpettien takana koko tuntia paikallaan, vaan tunnit ovat toiminnallisia, sisältävät paljon enemmän ongelmanratkaisua, yhteistoiminnallisuutta ja käsillä tekemistä.

Toinen uuden opetussuunnitelman myötä tullut muutos on digitalisaatio. Tabletit ovat käytössä jo alaluokilla, puhutaan paljon asioiden pelillistämisestä ja monipuolinen tieto- ja viestintäteknologia on osa jokaista koulupäivää.

Miksi näiden uudistusten lisäksi pitäisi kouluihin tunkea vielä draamatyöskentelyä? Eikö opettajilla ja oppilaillakin ole jo täysi työ ottaa haltuun nämä muut uudet muutokset, ilmiöoppimiset ja monialaiset kokonaisuudet?

Draama antaa enemmän kuin ottaa

Ajatus draamahetken järjestämisestä luokassa kuulostaa suurelta vaivalta kaiken muun opetusjärjestelyn ja valmistelun lisäksi. Miksi lisätä valmistelutyötä vain jonkun teatterin takia, etenkin jos opettaja itse ei ole kiinnostunut esittävistä taiteista? Tämä onkin harhaluulo, joka usein draamatyöskentelyyn liittyy. Kyse kun ei ole teatterista eikä esittävistä taiteistakaan. Opettajan ei tarvitse olla teatteriorientoitunut, vaan ihan tavallinen ope. Eikä oppilaistakaan olla tekemässä näyttelijöitä, vaan heille annetaan mahdollisuus päästä aiheeseen käsiksi kokemuksen kautta.

Draamaharjoitukset ovat toiminnallisia harjoituksia, jossa oppilaat toimivat ryhmänä, pääsevät eläytymällä tarkastelemaan asiaa eri näkökulmista, oppivat kokemuksen kautta samalla kehittäen monipuolisesti omia vuorovaikutus-, ilmaisu- ja päättelytaitojaan sekä mielikuvitusta. Fyysistä ja sanallista ilmaisutaitoa tarvitaan ihan kaikessa arjen kanssakäymisessä. Mielikuvituksen avulla on mahdollista ajatella asioita laajemmissa kokonaisuuksissa tai ratkaista ongelmia. Toiminnallinen työskentely ryhmäyttää ja vaikuttaa positiivisesti ryhmässä vallitsevaan ilmapiiriin.

Draama siis antaa paljon enemmän kuin pelkän opiskeltavan asian oppimisen. Positiiviset sivuvaikutukset draamatyöskentelyllä ovat kauaskantoisemmat kuin vain yhden oppitunnin sisällä.  Draamatyöskentelyyn liittyvä hassuttelu yhdessä jättää myös mukavia muistijälkiä, joihin on mahdollisuus palata myöhemmin. Nämä muistijäljet auttavat palauttamaan asioita mieleen ja oppiminen helpottuu kun asioita käsitellään leikin kautta kuin huomaamatta.

Mitä draamatyöskentely opettajalta vaatii?

Miten draamahetket sitten käytännössä koulussa voisi järjestää? Vastaus on helppo: miten vain. Siirrä pöydät syrjään, jos haluat. Tai ole siirtämättä. Hyödynnä rekvisiittana vanhoja hattuja, verhoja ja kankaita. Tai unohda rekvisiitta kokonaan. Draamatyöskentely ei vaadi mitään ihmeellistä. Mielikuvituksella pärjää mainiosti.

Ennakkovalmisteluiksi riittää, että valitsee opiskeltavasta aiheesta jonkin asian, jota halutaan käsitellä. Koska ei olla tekemässä näytelmää, ei tarvitse käsitellä henkilöitä, vaan kyseessä voi olla myös esineet, eläimet tai jokin abstrakti asia. Tämän jälkeen valitaan harjoitus, jolla tätä asiaa halutaan käsitellä. Halutaanko esimerkiksi tilanteeseen eläytyä, syventää eri näkökulmia, keskittyä opettelemaan aiheeseen liittyviä käsitteitä tai miettiä opiskeltavan asian vaikutuksia?

Kun jokainen osallistuu omista lähtökohdistaan, omine epäilyksineen ja ihmettelyineen, innostuneena tai väsyneenä, tulee kokonaisuudesta rosoinen. Rosoinen kokonaisuus antaa tarttumapintaa keskustelulle toiminnan jälkeen. Mitä opittiin, oivallettiin, jäätiin ihmettelemään? Draamaharjoitus sinällään ei olekaan se tärkein elementti, vaan keskustelu sen jälkeen. Kun kokemukset jakaa lopuksi muiden kanssa, tapahtuu oppimista. Toiminnallisesta draamahetkestä nousseet ajatukset löytävät paikkansa kokonaisuudessa, omia oivalluksia saa peilata muiden saamien kokemusten kanssa ja ymmärrys asiaa kohtaan laajenee.

Vanha sanonta, että koulussa opiskellaan elämää eikä koulua varten tulee dramatyöskentelyssä todeksi. Taidot, joita draamatyöskentely opettaa ja vahvistaa, eivät unohdu koepäivän jälkeen, vaan jäävät toiminnallisina kokemuksina ja muistikuvina kehoon ja mieleen.

 


 

Tutustu lisää:

Opettajan draamakortit

Draamatyöskentely tutuksi

 

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, draamatyöskentely, 0 kommenttia
Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä

Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä

Draamatyöskentelyssä on monia erilaisia toteutusmahdollisuuksia. Hauska, luova leikkiminen ja yhdessä tekeminen pitää sisällään aina pedagogisen tavoitteen. Samoja asioita, mitä koulussa voidaan opiskella kirjoista lukien, opetusvideoita katsellen tai perinteisiä ryhmätöitä ja puhe-esitelmiä tehden, voidaan tutkia ja tarkastella myös kokemuksellisesti draaman menetelmiä hyödyntäen.

Laajat oppimisen ulottuvuudet

Draamakasvatuksen tutkijat jaottelevat draamassa oppimisen monella eri tavalla. Kuinka draaman eri menetelmillä voidaan oppia esimerkiksi taiteesta, taidemuodoista, sosiaalisista taidoista, itsestä ryhmän jäsenenä, vuorovaikutustaidoista kuin myös erilaisista opiskelun työmuodoistakin. Ja nämä kaikki siis sen lisäksi, että samalla opitaan siitä itse asiasta, sisällöstä, jota ollaan tarkastelemassa. Helpointa onkin ehkä jakaa oppimisen ulottuvuudet karkeasti kolmeen.

Draamatyöskentelyssä opitaan siis aina:

1) jotakin käsiteltävästä asiasta eli sisällöstä

2) vuorovaikutustaidoista ja omasta ilmaisukyvystä eli sosiaalisista taidoista

3) draamatyöskentelystä itsessään, sen eri mahdollisuuksista, teatterista ja muista taidemuodoista.

Jokainen näistä osa-alueista pitää sisällään lukuisia lisäulottuvuuksia ja oppimisen alueita, joita daamatyöskentelyllä voidaan kehittää jo aivan pientenkin lasten kanssa.

Draama vahvistaa yksilöä ja ryhmää

Menemättä syvällisempään tarkasteluun oppimisen kaikista monista ulottuvuuksista, nousee kolme oppimisen osa-aluetta usein nopeastikin nähtäville. Nämä hyödyt liittyvät niin osallistujiin yksilöinä kuin koko ryhmään ja vaikuttavat laajasti. Yhdessä tekeminen, hassuttelu ja kokemuksellisuus vahvistavat koko joukkoa yhdessä ja erikseen.

Tärkeä tuki tässä positiivisessa kasvussa on draamatilanteen ohjaajalla. Osallistujien kannustaminen, rohkaisu, kiitokset ja toimintaan mukaan heittäytyminen luovat turvallista ilmapiiriä, joka on tärkeä perustus kaikelle draamatyöskentelylle. Draamakasvattajan ei tarvitse olla itse pitkän linjan draama-ammattilainen, tärkeintä on oma kiinnostus ja vähäinenkin uskallus. Edetä kannattaa pienin askelin, yksinkertaisin draamaleikein, vähitellen draaman monia mahdollisuuksia laajentaen.

Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä ulottuvuutta ja oppimisen osa-aluetta voisi jaotella esimerkiksi näin:

1) Minä itse eli oman ilmaisukyvyn ja erilaisten ilmaisutapojen ymmärtäminen, kehittyminen ja vahvistuminen, itseluottamuksen kehittyminen, sosiaalinen rohkaistuminen.

2) Toinen ihminen eli toisen henkilön näkökulmien ymmärtäminen ja kunnioittaminen, empatiakyvyn, luottamuksen ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen.

3) Ryhmä eli ryhmätyötaitojen parantuminen, toisten hyväksymisen ja huomioimisen kehittyminen, statusten ja ennakkoluulojen poistuminen, avoimemman ja positiivisemman ilmapiirin syntyminen, ryhmäytyminen.

Nämä tärkeät positiiviset hyödyt tulevat siis itsestään kaupan päälle sen lisäksi että aina opitaan myös sisällöstä, käsiteltiin draaman avulla sitten vaikkapa toista maailmansotaa, terveystietoa, liikennesääntöjä tai tunteita. Kokemuksellisuus ja yhdessä tekeminen, kokeileminen, hassuttelu ja asioiden tarkastelu johtavat sellaisten taitojen oppimiseen ja kehittymiseen, joita tavallisessa arkielämässä tarvitsee aivan jokainen.

Draama on aarre, jota ei kannata jättää piiloon aarrearkkuun, vaan hyödyntää mahdollisimman paljon!

 


 

Draamapurkin Vinkkipurkki tarjoaa maksutta monenlaisia vinkkejä draamatyöskentelyyn.

Draamatyöskentelyn perusteisiin pääset kätevästi sisälle tämän Starttipaketin avulla.

Näistä harjoituksista on helppo aloittaa sellaisenkin, jolla ei aiempaa kokemusta draamatyöskentelystä ole.

 

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, draamatyöskentely, 0 kommenttia
Liiku-Leiki-Eläydy!

Liiku-Leiki-Eläydy!

Usein luullaan, että draamatyöskentely on vaikeaa ja jotain sellaista toimintaa, jossa pitäisi olla kovin taiteellinen. Tämä ei pidä paikkaansa. Draamatyöskentely on mahdollista kaikille. Oikeastaan tarvitaan vain mielikuvitusta.

Esimerkiksi tuttuja liikuntaleikkejä on helppo ja hauska draamallistaa eli kietoa toiminnan ympärille jokin tarina ja lisätä tuttuun leikkiin ripaus mielikuvitusta. Perinteinenkin leikki saa uuden sävyn ja mielenkiinnon, kun sitä siivittävät erilaiset roolit, kuviteltu ympäristö, keksitty aikakausi sekä sovittu tehtävä ja tavoite. Tarina leikin ympärillä antaa mahdollisuuden helppoon eläytymiseen ja itseilmaisuun. Se myös virittää osallistujat mahdollisiin muihin tuleviin ilmaisuharjoituksiin ja draamatyöskentelyyn.

Ripaus mielikuvitusta voi muuttaa paljon

Draamallistetun liikuntaleikin avulla voidaan luoda mielikuvia, saada eläytymisen kautta kokemuksia ja uusia näkökulmia, rohkaista ilmaisuun ja herätellä ajatuksia. Samalla liikunnallinen leikki purkaa ylimääräistä energiaa, nostaa ryhmähenkeä ja lämmittelee osallistujat yhteistyöhön sekä valittuun tarinaan tai aiheeseen. Tutun leikin voi yhdistää eri aihekokonaisuuksiin tai oppiaineisiin nimeämällä liikuntaleikin roolit aiheeseen sopivasti. Ohjaaja voi myös kertoa, mikä leikin kuviteltu ympäristö tai historiallinen aikakausi on, tai millä tavoin leikkijöiden tulee roolinsa vuoksi leikissä puhua tai liikkua.

Leikin säännöt ja pelin idea pysyvät samana, toiminta on siis tuttua ja näin ohjaajallekin helppo lähtökohta. Tarinaa leikin ympärillä voi muuttaa antamalla mielikuvitukselle siivet! Kuin huomaamatta leikin roolijako vaikuttaa olemiseen, etenemiseen ja puheeseen antaen uutta intoa yhteiselle leikille. Leikin päätteeksi voidaan keskustella, miltä roolit ja tehtävät leikissä tuntuivat, miten roolit näkyivät ja miten eläytyminen vaikutti leikin etenemiseen. Kuvitteelliset roolit on hyvä leikin lopuksi “riisua” esimerkiksi ravistelemalla käsiä ja jalkoja ennen seuraavaa toimintaa.

Draamapurkin Vinkkipurkin kautta saat lisää monipuolisia draamavinkkejä. Vinkkipurkki on maksuton palvelu, jonka kautta saat suoraan sähköpostiisi noin kerran kuussa käyttökelpoisia vinkkejä eri ikäisten kanssa tehtävään draamatyöskentelyyn. Draamapurkin draamavinkkejä saa jo 3000 draamatyöskentelystä kiinnostunutta. Voit liittyä Vinkkipurkkiin täällä.

 

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, draamatyöskentely, 0 kommenttia