oppiminen

Draama – ei yleisöä vaan elämää varten.

Draama – ei yleisöä vaan elämää varten.

Sana “draamatyöskentely” saa monet varautuneeksi. “Ei kai vain pidä esittää mitään? En halua näytellä! Ahdistaa mennä yleisön eteen!” Tässä tilanteessa on hyvä hengittää hetki syvään ja rauhoittua. Monelle on varmasti helpottavaa tietää, että draamakasvatus ja draamatyöskentely ei tarkoita näyttelemistä. No mitä se sitten on?
 
Draamatyöskentely on toiminnallinen ja kokemuksellinen tapa käsitellä eri asioita. Oli kyseessä sitten jokin yksittäinen ilmiö tai isompi aihekokonaisuus tai vaikkapa satukirja, jota halutaan tarkastella muuten kuin kirjasta lukemalla, on draama hyvä, hauska ja myös helppo metodi. Draamatyöskentelyssä ei tarvita yleisöä, sillä kaikki tekeminen perustuu ryhmän omaan toimintaan eikä sitä ole tarkoitettu esitettäväksi toisille.

Ei näyttelemistä vaan eläytymistä

Näyttelemisen sijaan draamassa eläydytään, kuvitellaan, kokeillaan ja luodaan näkyväksi omalla toiminnalla asioita, joita halutaan tarkastella. Heittäydytään hetkeksi mukaan erilaisiin tilanteisiin mielikuvituksen avulla, tarkastellaan asioita toisesta näkökulmasta ja haetaan ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin purkamalla kokemukset yhdessä keskustelemalla.
 
Eikä siinä vielä kaikki. Samalla, kun yhdessä tekemällä opitaan käsiteltävästä asiasta, huomaamatta ryhmäydytään tiiviimmäksi porukaksi, rikotaan ennakkoluuloja luodaan avoimempi ilmapiiri ja ollaan eri tavoin vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
 
Käyttämällä esimerkiksi kouluissa draamatyöskentelyä yhtenä opiskelutapana lapsi oppii ja saa kehittää omia ilmaisu- ja vuorovaikutustaitojaan draamatilanteiden lomassa. Sana draama johtaakin ehkä vähän harhaan siinä, että se mielletään niin paljon teatterimaailmaan. Draamatyöskentely ei kuulu opetukseen sen takia, että sen avulla jokaisesta lapsesta tulisi tehdä näyttelijä. Vaan sen takia, että draaman avulla lapsi ja nuori kehittyisi parempaan vuorovaikutukseen toisten kanssa ja pystyisi hahmottamaan asioita myös eri näkökulmista kuin omastaan. Tällaisia taitoja tarvitaan arjen monissa tilanteissa, oli sitten kyse kaverin kanssa leikkimisestä tai vaikkapa kaupassakäymisestä.

Draamatyöskentelyssä rosoisuus on täydellistä

Mutta kuka draamatyöskentelyä sitten voi käyttää? Kuka vain. On hyvä tietää muutamat, yksinkertaiset perusasiat, mutta ollakseen draamakasvattaja ei tarvitse olla teatterikorkeakoulun käynyt näyttelijä. Draamassa tärkeintä on jokaisen oma panos ja heittäytyminen. Se riittää, mitä jokaisella on sillä hetkellä itsestään antaa. Paras oppimistulos ja parhaimmat keskustelut syntyvätkin juuri siitä pienestä rosoisuudesta, joka tulee erilaisten ihmisten yhteisestä toimimisesta. On helpompi saada kosketuspintaa ja keskustelunaihetta rosoisuudesta, kuin täydellisestä kiiltävästä roolisuorituksesta. Siksi kenenkään ei tarvitse olla näyttelijä voidakseen osallistua draamatyöskentelyyn. Se mitä sinulla on sillä hetkellä yhteiselle toiminnalle antaa, se riittää. Draamatyöskentely vaatii vain vähän rohkeutta heittäytyä ja uskallusta käyttää mielikuvitusta. Ja antaa draaman viedä!
Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, 0 kommenttia
Tärkeä, tärkeämpi, draama.

Tärkeä, tärkeämpi, draama.

Jaksan puhua draamakasvatuksen puolesta ja sen tärkeydestä pitkään. Todennäköisesti kuulijat ja keskustelukumppanit väsyvät aiemmin kuin minä pohtimaan draaman hienoutta, monipuolisuutta ja vaikutuksia osallistujiin. Opiskeluaikoina aloittaessani draamakasvatuksen opintoja en oikein tiennyt mitä tuleman pitää. Vähitellen tutustuessani draaman ihmeelliseen maailmaan koin valaistumisen ja monta ahaa-elämystä. Draamalla on mahdollisuudet vaikka mihin.

Draamatyöskentely ei ole pelkkää teatteria, vaikka siinä voi olla monia teatterista tuttuja piirteitä. Draama ei ole vain hauskaa iloittelua, siinä voi olla paljon syvällisiä pohdintoja ja sen avulla voidaan käsitellä myös ikäviä ja vaikeita asioita. Draamakasvatuksessa toimitaan ryhmässä ja opitaan ryhmästä, mutta samalla kuitenkin oivalletaan jotain itsestä ja omasta toiminnasta. Kaikki se, mikä oikeassa elämässä ei ole mahdollista tai tuntuu vieraalta ja kaukaiselta, muuttuukin draamassa mahdolliseksi ja tulee lähelle. Arjen roolit, statukset ja tilanteet voi kääntää päälaelleen ja siirtyä ajassa tai paikassa täysin toiseen maailmaan. Aistimalla, yhdessä tekemällä ja erilaisten kokemusten kautta asioihin saa uudenlaisia näkökulmia ja oppiminen tapahtuu huomaamatta.

Muistan edelleen tunteen, jonka siivittämänä lähdin kymmenen vuotta sitten draamakasvatuksen perusopintojen jälkeen jatkamaan päivää. Joka kerta jotain suurta oli liikahtanut, sekä ajatuksissa että sydämessä. Asiat, työskentelytavat ja ryhmä ympärillä jättivät positiivisen jäljen. Tällaisen tunteen ja ajatusmyrskyn ympäröimänä harvoin lähti miltään luennolta pois.

Tätä draaman iloa ja sen mahdollisuuksia haluan jakaa muillekin. Verkkokurssilla saa hyvän perustiedon ja paljon erilaisia toimintavinkkejä draaman käytöstä lasten kanssa. Nimestään huolimatta kurssin sisältö antaa eväitä myös kouluikäisten lasten kanssa tehtävään draamatyöskentelyyn. Toukokuussa ilmestyneestä Talentia-lehden haastattelusta on luettavissa lyhennelmä myös netissä. Siellä kerron lisää ajatuksiani draamakasvatuksesta. Hyppää rohkeasti mukaan draaman vietäväksi!

2016_07_10_7391

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 2 kommenttia