osallistuminen

Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä

Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä

Draamatyöskentelyssä on monia erilaisia toteutusmahdollisuuksia. Hauska, luova leikkiminen ja yhdessä tekeminen pitää sisällään aina pedagogisen tavoitteen. Samoja asioita, mitä koulussa voidaan opiskella kirjoista lukien, opetusvideoita katsellen tai perinteisiä ryhmätöitä ja puhe-esitelmiä tehden, voidaan tutkia ja tarkastella myös kokemuksellisesti draaman menetelmiä hyödyntäen.

Laajat oppimisen ulottuvuudet

Draamakasvatuksen tutkijat jaottelevat draamassa oppimisen monella eri tavalla. Kuinka draaman eri menetelmillä voidaan oppia esimerkiksi taiteesta, taidemuodoista, sosiaalisista taidoista, itsestä ryhmän jäsenenä, vuorovaikutustaidoista kuin myös erilaisista opiskelun työmuodoistakin. Ja nämä kaikki siis sen lisäksi, että samalla opitaan siitä itse asiasta, sisällöstä, jota ollaan tarkastelemassa. Helpointa onkin ehkä jakaa oppimisen ulottuvuudet karkeasti kolmeen.

Draamatyöskentelyssä opitaan siis aina:

1) jotakin käsiteltävästä asiasta eli sisällöstä

2) vuorovaikutustaidoista ja omasta ilmaisukyvystä eli sosiaalisista taidoista

3) draamatyöskentelystä itsessään, sen eri mahdollisuuksista, teatterista ja muista taidemuodoista.

Jokainen näistä osa-alueista pitää sisällään lukuisia lisäulottuvuuksia ja oppimisen alueita, joita daamatyöskentelyllä voidaan kehittää jo aivan pientenkin lasten kanssa.

Draama vahvistaa yksilöä ja ryhmää

Menemättä syvällisempään tarkasteluun oppimisen kaikista monista ulottuvuuksista, nousee kolme oppimisen osa-aluetta usein nopeastikin nähtäville. Nämä hyödyt liittyvät niin osallistujiin yksilöinä kuin koko ryhmään ja vaikuttavat laajasti. Yhdessä tekeminen, hassuttelu ja kokemuksellisuus vahvistavat koko joukkoa yhdessä ja erikseen.

Tärkeä tuki tässä positiivisessa kasvussa on draamatilanteen ohjaajalla. Osallistujien kannustaminen, rohkaisu, kiitokset ja toimintaan mukaan heittäytyminen luovat turvallista ilmapiiriä, joka on tärkeä perustus kaikelle draamatyöskentelylle. Draamakasvattajan ei tarvitse olla itse pitkän linjan draama-ammattilainen, tärkeintä on oma kiinnostus ja vähäinenkin uskallus. Edetä kannattaa pienin askelin, yksinkertaisin draamaleikein, vähitellen draaman monia mahdollisuuksia laajentaen.

Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä ulottuvuutta ja oppimisen osa-aluetta voisi jaotella esimerkiksi näin:

1) Minä itse eli oman ilmaisukyvyn ja erilaisten ilmaisutapojen ymmärtäminen, kehittyminen ja vahvistuminen, itseluottamuksen kehittyminen, sosiaalinen rohkaistuminen.

2) Toinen ihminen eli toisen henkilön näkökulmien ymmärtäminen ja kunnioittaminen, empatiakyvyn, luottamuksen ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen.

3) Ryhmä eli ryhmätyötaitojen parantuminen, toisten hyväksymisen ja huomioimisen kehittyminen, statusten ja ennakkoluulojen poistuminen, avoimemman ja positiivisemman ilmapiirin syntyminen, ryhmäytyminen.

Nämä tärkeät positiiviset hyödyt tulevat siis itsestään kaupan päälle sen lisäksi että aina opitaan myös sisällöstä, käsiteltiin draaman avulla sitten vaikkapa toista maailmansotaa, terveystietoa, liikennesääntöjä tai tunteita. Kokemuksellisuus ja yhdessä tekeminen, kokeileminen, hassuttelu ja asioiden tarkastelu johtavat sellaisten taitojen oppimiseen ja kehittymiseen, joita tavallisessa arkielämässä tarvitsee aivan jokainen.

Draama on aarre, jota ei kannata jättää piiloon aarrearkkuun, vaan hyödyntää mahdollisimman paljon!

 


 

Draamapurkin Vinkkipurkki tarjoaa maksutta monenlaisia vinkkejä draamatyöskentelyyn.

Draamatyöskentelyn perusteisiin pääset kätevästi sisälle tämän kurssin avulla.

Näistä harjoituksista on helppo aloittaa sellaisenkin, jolla ei aiempaa kokemusta draamatyöskentelystä ole.

 

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, draamatyöskentely, 0 kommenttia
Draamatyöskentelyn vuolas virta

Draamatyöskentelyn vuolas virta

Draamatyöskentely on kuin leikkimistä. Mutta ei kuitenkaan vain leikkiä. Draamatyöskentely on yhdessä tekemistä, mutta ei kuitenkaan pelkkää ryhmätyötä. Draamatyöskentely on eläytymistä ja ilmaisutaitoa, mutta ei näyttelemistä. Mitä se sitten oikein on? Hyvä kysymys. Yksinkertaista vastausta onkin hieman hankalampi antaa.

Pienestä purosta mahdollisuuksien mereksi

Draamatyöskentely on kokemusta, aistielämyksiä, näkökulmien tarkastelua, ymmärtämistä, oppimista ja osallistujien kehittymistä esimerkiksi sosiaalisissa taidoissa. Draamatyöskentely on niin laaja käsite, että sitä on vaikea tiivistää yhteen tai kahteen lauseeseen. Se on opetus- ja työskentelymetodi, joka mahdollistaa samassa paketissa kokemukset, toiminnan, tunnetyöskentelyn, taiteellisuuden, aistit, yhdessä tekemisen, keskustelun, oman ilmaisun ja paljon muuta. Se antaa paljon ja enemmänkin, mutta itse asiassa vaatii tekijöiltään vain vähän rohkeutta ja mielikuvitusta.

Kun uskaltautuu kastautua draamatyöskentelyn pieneen puroon, aloittaa siis ihan pienistä ja yksinkertaisista draamaharjoituksista, huomaa puron kohta muuttuvan vuolaaksi virraksi, joka vie mennessään. Ryhmästä syntyy uusia ideoita, jotka vievät toimintaa eteenpäin, osallistujien kyvyt pääsevät eri tavoin esille, toinen tukee toista ja niin edelleen. Eteenpäin menevä virta päätyy lopulta suureen mahdollisuuksien mereen, jossa ideoita ja toimintamahdollisuuuksia riittää loputtomiin. Draamatyöskentely on toimintaa, jota voi hyödyntää missä vain. Se ei rajoitu vain tietyn ikäisille tai tiettyihin aihepiireihin, eikä se kulu loppuun, kun draamatyöskentelyn metodia kerran tai kaksi käyttää.

Ripaus rohkeutta riittää

Draamakasvattajan ei tarvitse olla näyttelijä eikä draamatyöskentely ole osallistujillekaan askel kohti teatterikorkeakoulua. Riittää, että kaikki, niin draamahetken ohjaaja kuin osallistujatkin, ovat mukana omana itsenään. Kaikenlainen oppiminen, ymmärrys ja esimerkiksi vuorovaikutustaitojen kehittyminen perustuu sille pohjalle, joka muodostuu mukana olevista osallistujista ja heidän ideoistaan, väsymyksestään, innostaan, vastahakoisuudestaan, rohkeudestaan, jännityksestään ja mielikuvituksestaan. Ja se draamatyöskentelyssä onkin juuri parasta.

Draamahetket ovat aina erilaisia, aina opitaan jotain, eikä draamahetki koskaan mene hukkaan. Epäonnistuneeksikin koettu tilanne antaa hyvän keskustelupohjan, joka mahdollistaa oppimisen. Tavoitteena kun ei ole saadaa aikaan yleisölle hiottua esitystä, vaan kokemuksia ja siitä kumpuavaa ymmärrystä. Kun toimintatapa tulee tutuksi, alkujännitys pienenee ja on helpompi edetä suuriinkin draamaprosesseihin. Oppimisen mahdollisuudet ovat rajattomat!

Tarvitaan siis vain rohkeutta astua veteen ja sitten annetaan vain virran viedä!

 


 

Draamapurkin Vinkkipurkki tarjoaa maksutta monenlaisia vinkkejä draamatyöskentelyyn.

Draamatyöskentelyn perusteisiin pääset kätevästi sisälle tämän kurssin avulla.

Näistä harjoituksista on helppo aloittaa sellaisenkin, jolla ei aiempaa kokemusta draamatyöskentelystä ole.

 

Kuva: Murupumpula/Kristiina Mäkimattila

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, 0 kommenttia
Draama antaa enemmän.

Draama antaa enemmän.

Draama on enemmän kuin esityksen katsomista. Draama on parhaimmillaan osallistumista, heittäytymistä itse sisälle tarinaan, astumista toiseen aikaan, toiseen paikkaan, toisen henkilön tilanteeseen. Perinteinen teatteriesitys tarjoaa mahdollisuuden katsomiseen, osalle myös mahdollisuuden tekemiseen. Käsitteenä draama(kasvatus) on kuitenkin laajempi. Se ei tarkoita esityksen valmistamista, yleisön edessä esiintymistä, vaan asioiden kokemista tekemällä ja osallistumalla yhdessä muiden kanssa. Leikkimistä, kokeilemista, pohdiskelua ja asioiden katsomista ilmiön sisältä käsin. Draamakasvatuksessa puhutaan termistä vakava leikillisyys. Samaan aikaan kun leikitään kuvitellussa fiktiivisessä ympäristössä, toiminta otetaan vakavasti, sille luodaan säännöt ja tavoite. Draaman käyttö uusien asioiden ja ilmiöiden opiskelussa antaa syvyyttä tarkasteltavaan asiaan. Draama antaa mahdollisuuden pohtia ja tutkia asioita sisältä päin, ei vain ulkoapäin tarkasteltuna.

Ennen kaikkea draama antaa mahdollisuuden osallistumiseen, tekemiseen yhdessä muiden kanssa. Perinteisen ryhmätyön sijaan osallistujat pääsevät astumaan hetkeksi sisään tarkasteltavaan tilanteeseen, toisen henkilön paikalle, kuviteltuun ympäristöön, jossa normaalit roolit eivät päde. Osallistujan ei tarvitse olla kokenut näyttelijä, vaan jokainen voi tulla mukaan draamatilanteeseen omista lähtökohdistaan käsin. Yhdessä tehdyn draaman kautta osallistuja oppii käsiteltävästä aiheesta, omasta itsestään sekä ryhmästä, jossa toimii. Vaihdetut roolit saattavat antaa arallekin osallistujalle aivan uusia mahdollisuuksia opiskeluun ja ryhmässä toimimiseen. Vaikka ajatus opiskeltavan asian käsittelemisestä draaman keinoin tuntuu hankalalta, niin lopputulos on usein enemmän kuin kukaan osaisi odottaa. Osallistuminen draamatilanteeseen herättelee ajatuksia, ja asioiden kokeminen (vaikka vain fiktiivisesti luodussa ympäristössä) on aina monipuolisempaa kuin pelkästään kirjoista luettu tieto. Draama antaa enemmän kuin ottaa. Kokeile vaikka.

varjoteatteri-iso1

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 0 kommenttia