opiskelu

Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä

Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä

Draamatyöskentelyssä on monia erilaisia toteutusmahdollisuuksia. Hauska, luova leikkiminen ja yhdessä tekeminen pitää sisällään aina pedagogisen tavoitteen. Samoja asioita, mitä koulussa voidaan opiskella kirjoista lukien, opetusvideoita katsellen tai perinteisiä ryhmätöitä ja puhe-esitelmiä tehden, voidaan tutkia ja tarkastella myös kokemuksellisesti draaman menetelmiä hyödyntäen.

Laajat oppimisen ulottuvuudet

Draamakasvatuksen tutkijat jaottelevat draamassa oppimisen monella eri tavalla. Kuinka draaman eri menetelmillä voidaan oppia esimerkiksi taiteesta, taidemuodoista, sosiaalisista taidoista, itsestä ryhmän jäsenenä, vuorovaikutustaidoista kuin myös erilaisista opiskelun työmuodoistakin. Ja nämä kaikki siis sen lisäksi, että samalla opitaan siitä itse asiasta, sisällöstä, jota ollaan tarkastelemassa. Helpointa onkin ehkä jakaa oppimisen ulottuvuudet karkeasti kolmeen.

Draamatyöskentelyssä opitaan siis aina:

1) jotakin käsiteltävästä asiasta eli sisällöstä

2) vuorovaikutustaidoista ja omasta ilmaisukyvystä eli sosiaalisista taidoista

3) draamatyöskentelystä itsessään, sen eri mahdollisuuksista, teatterista ja muista taidemuodoista.

Jokainen näistä osa-alueista pitää sisällään lukuisia lisäulottuvuuksia ja oppimisen alueita, joita daamatyöskentelyllä voidaan kehittää jo aivan pientenkin lasten kanssa.

Draama vahvistaa yksilöä ja ryhmää

Menemättä syvällisempään tarkasteluun oppimisen kaikista monista ulottuvuuksista, nousee kolme oppimisen osa-aluetta usein nopeastikin nähtäville. Nämä hyödyt liittyvät niin osallistujiin yksilöinä kuin koko ryhmään ja vaikuttavat laajasti. Yhdessä tekeminen, hassuttelu ja kokemuksellisuus vahvistavat koko joukkoa yhdessä ja erikseen.

Tärkeä tuki tässä positiivisessa kasvussa on draamatilanteen ohjaajalla. Osallistujien kannustaminen, rohkaisu, kiitokset ja toimintaan mukaan heittäytyminen luovat turvallista ilmapiiriä, joka on tärkeä perustus kaikelle draamatyöskentelylle. Draamakasvattajan ei tarvitse olla itse pitkän linjan draama-ammattilainen, tärkeintä on oma kiinnostus ja vähäinenkin uskallus. Edetä kannattaa pienin askelin, yksinkertaisin draamaleikein, vähitellen draaman monia mahdollisuuksia laajentaen.

Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä ulottuvuutta ja oppimisen osa-aluetta voisi jaotella esimerkiksi näin:

1) Minä itse eli oman ilmaisukyvyn ja erilaisten ilmaisutapojen ymmärtäminen, kehittyminen ja vahvistuminen, itseluottamuksen kehittyminen, sosiaalinen rohkaistuminen.

2) Toinen ihminen eli toisen henkilön näkökulmien ymmärtäminen ja kunnioittaminen, empatiakyvyn, luottamuksen ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen.

3) Ryhmä eli ryhmätyötaitojen parantuminen, toisten hyväksymisen ja huomioimisen kehittyminen, statusten ja ennakkoluulojen poistuminen, avoimemman ja positiivisemman ilmapiirin syntyminen, ryhmäytyminen.

Nämä tärkeät positiiviset hyödyt tulevat siis itsestään kaupan päälle sen lisäksi että aina opitaan myös sisällöstä, käsiteltiin draaman avulla sitten vaikkapa toista maailmansotaa, terveystietoa, liikennesääntöjä tai tunteita. Kokemuksellisuus ja yhdessä tekeminen, kokeileminen, hassuttelu ja asioiden tarkastelu johtavat sellaisten taitojen oppimiseen ja kehittymiseen, joita tavallisessa arkielämässä tarvitsee aivan jokainen.

Draama on aarre, jota ei kannata jättää piiloon aarrearkkuun, vaan hyödyntää mahdollisimman paljon!

 


 

Draamapurkin Vinkkipurkki tarjoaa maksutta monenlaisia vinkkejä draamatyöskentelyyn.

Draamatyöskentelyn perusteisiin pääset kätevästi sisälle tämän kurssin avulla.

Näistä harjoituksista on helppo aloittaa sellaisenkin, jolla ei aiempaa kokemusta draamatyöskentelystä ole.

 

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, draamatyöskentely, 0 kommenttia
Koulutukseltani olen…

Koulutukseltani olen…

Olen viimeisen vuoden aikana törmännyt yllättävän monta kertaa seuraavaan kysymykseen: “Mikä sun koulutus on?” Joka kerta olen yhtä epävarma siitä, mitä vastaisin. Tutkintotodistuksessani lukee kasvatustieteen maisteri, pääaineenani olen lukenut erityispedagogiikkaa ja koulutusohjelma, josta olen valmistunut kantaa niinkin juhlavaa nimeä kuin erityiskasvatuksen asiantuntija. Sivuaineita on poimittu mukaan melkoinen määrä, esimerkiksi journalistiikasta, kulttuurihistoriasta, viittomakielestä ja draamakasvatuksesta. Onpa näiden ohessa tehty pätkän matkaa kulttuurituottajaopintojakin. Käytännössä koulutukseni on antanut pedagogisen pätevyyden ja näkökulmia erityiskasvattajan, lähinnä erityiskasvatuksen hallinnon, työhön. Kaikki se, mitä nyt työkseni teen on kuitenkin aavistuksen kaukana tästä tutkinnosta muulta kuin draamakasvatuksen osalta. Kysyjä kaipaa aina jotain selkeää vastausta, mutta kovin tyhjentävästi en voi omaa koulutustaustaani yhdellä lauseella kertoa, etenkin kun koulutukseni ja tekemäni työni eivät kysyjän mielestä mene aina yks yhteen.

Työkseni viimeiset viisi vuotta olen toiminut yrittäjänä. Yritykseni puitteissa olen pääosin esiintynyt, mutta myös kouluttanut, pitänyt opetuksia, juontanut, vetänyt toimintapajoja, taittanut lastenlehteä, kirjoittanut juttuja, suunnitellut ja toteuttanut tilaisuuksia ja materiaaleja, järjestänyt leirejä sekä paljon muuta. Paljon siis sellaista, mihin koulutukseni ei ole minua valmistanut – mutta aiempi työ- ja harrastuskokemukseni sen sijaan on! Ennen kaikkea työtäni, kuten myös kymmenen vuotta kestäneitä yliopisto-opintoja ja sitä ennen ja sen lomassa tehtyjä projektihommia, niin palkkatöissä kuin eri harrastus- ja vastuutehtävissä, on ohjannut ja suunnannut kiinnostukseni eri asioita kohtaan. Työt ovat opettaneet. Kansainvälisten leirimatkojen vetäminen nuorille, suuren nuorten tapahtuman ruokailujärjestelyistä vastaaminen tai kaikki lukuisat pienemmätkin lapsille ja nuorille suunnatut tapahtumat, konsertit, retket ja leirit ohjelmanumeroineen ja käytännön järjestelyineen ovat antaneet eväitä ja valmiuksia tämän hetkiseen työhöni. Kaikki se, mitä työkseni nyt siis teen on seurausta ja summa tästä kaikesta aiemmin tekemästäni, eletystä elämästä, omasta persoonasta.

Mitä siis vastaisin kysyjille? Kysyjästä ja asiayhteydestä riippuen vastaan ehkä hieman eri asioita. Sitä haluan kuitenkin tällä hetkellä painottaa, että olen yrittäjä, draamakasvattaja, kouluttaja ja esiintyjä. Elämä on opettanut ja kouluttanut. Vaikka tutkintoon johtava koulutus on tärkeää ja siitä saa monia valmiuksia, ei se kuitenkaan – ainakaan tässä tapauksessa – ole se tärkein meriitti. Koulutus ei aina ole määritelmä siitä, mitä osaa ja voi työkseen tehdä. Ja toisaalta, kaikesta opiskelusta ja kaikesta työstä on ennemmin tai myöhemmin hyötyä. Jotain eväitä jää aina elämän reppuun. Tämän kun olisin ymmärtänyt myös parikymppisenä, jolloin tuskailin asian kanssa huomattavasti enemmän kuin nyt. Elämässä näyttäisi pärjäävän, jos on tahtoa, yritystä ja ripaus hullua rohkeutta.

(Viimeisen tentin jälkeinen tanssi Jyväskylän yliopistolla joitakin vuosia sitten. Tämän jälkeen opinnot ovat jatkuneet ja yhä jatkuvat erinäisinä täydennyskursseina ja muina opintoina.)

Viimeinen tentti

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 0 kommenttia