elämys

Draamatyöskentelyn vuolas virta

Draamatyöskentelyn vuolas virta

Draamatyöskentely on kuin leikkimistä. Mutta ei kuitenkaan vain leikkiä. Draamatyöskentely on yhdessä tekemistä, mutta ei kuitenkaan pelkkää ryhmätyötä. Draamatyöskentely on eläytymistä ja ilmaisutaitoa, mutta ei näyttelemistä. Mitä se sitten oikein on? Hyvä kysymys. Yksinkertaista vastausta onkin hieman hankalampi antaa.

Pienestä purosta mahdollisuuksien mereksi

Draamatyöskentely on kokemusta, aistielämyksiä, näkökulmien tarkastelua, ymmärtämistä, oppimista ja osallistujien kehittymistä esimerkiksi sosiaalisissa taidoissa. Draamatyöskentely on niin laaja käsite, että sitä on vaikea tiivistää yhteen tai kahteen lauseeseen. Se on opetus- ja työskentelymetodi, joka mahdollistaa samassa paketissa kokemukset, toiminnan, tunnetyöskentelyn, taiteellisuuden, aistit, yhdessä tekemisen, keskustelun, oman ilmaisun ja paljon muuta. Se antaa paljon ja enemmänkin, mutta itse asiassa vaatii tekijöiltään vain vähän rohkeutta ja mielikuvitusta.

Kun uskaltautuu kastautua draamatyöskentelyn pieneen puroon, aloittaa siis ihan pienistä ja yksinkertaisista draamaharjoituksista, huomaa puron kohta muuttuvan vuolaaksi virraksi, joka vie mennessään. Ryhmästä syntyy uusia ideoita, jotka vievät toimintaa eteenpäin, osallistujien kyvyt pääsevät eri tavoin esille, toinen tukee toista ja niin edelleen. Eteenpäin menevä virta päätyy lopulta suureen mahdollisuuksien mereen, jossa ideoita ja toimintamahdollisuuuksia riittää loputtomiin. Draamatyöskentely on toimintaa, jota voi hyödyntää missä vain. Se ei rajoitu vain tietyn ikäisille tai tiettyihin aihepiireihin, eikä se kulu loppuun, kun draamatyöskentelyn metodia kerran tai kaksi käyttää.

Ripaus rohkeutta riittää

Draamakasvattajan ei tarvitse olla näyttelijä eikä draamatyöskentely ole osallistujillekaan askel kohti teatterikorkeakoulua. Riittää, että kaikki, niin draamahetken ohjaaja kuin osallistujatkin, ovat mukana omana itsenään. Kaikenlainen oppiminen, ymmärrys ja esimerkiksi vuorovaikutustaitojen kehittyminen perustuu sille pohjalle, joka muodostuu mukana olevista osallistujista ja heidän ideoistaan, väsymyksestään, innostaan, vastahakoisuudestaan, rohkeudestaan, jännityksestään ja mielikuvituksestaan. Ja se draamatyöskentelyssä onkin juuri parasta.

Draamahetket ovat aina erilaisia, aina opitaan jotain, eikä draamahetki koskaan mene hukkaan. Epäonnistuneeksikin koettu tilanne antaa hyvän keskustelupohjan, joka mahdollistaa oppimisen. Tavoitteena kun ei ole saadaa aikaan yleisölle hiottua esitystä, vaan kokemuksia ja siitä kumpuavaa ymmärrystä. Kun toimintatapa tulee tutuksi, alkujännitys pienenee ja on helpompi edetä suuriinkin draamaprosesseihin. Oppimisen mahdollisuudet ovat rajattomat!

Tarvitaan siis vain rohkeutta astua veteen ja sitten annetaan vain virran viedä!

 


 

Draamapurkin Vinkkipurkki tarjoaa maksutta monenlaisia vinkkejä draamatyöskentelyyn.

Draamatyöskentelyn perusteisiin pääset kätevästi sisälle tämän kurssin avulla.

Näistä harjoituksista on helppo aloittaa sellaisenkin, jolla ei aiempaa kokemusta draamatyöskentelystä ole.

 

Kuva: Murupumpula/Kristiina Mäkimattila

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, 0 kommenttia
Aistidraamaa!

Aistidraamaa!

LATAA AISTIDRAAMAA!

Draamatyöskentely on monipuolista ryhmässä tapahtuvaa toimintaa, jossa asioiden ymmärtäminen ja oppiminen tapahtuu tekemisen ja kokemisen kautta. Draamatyöskentely mahdollistaa jonkin tietyn asian, esimerkiksi koulussa oppiaineen, tutkimisen ja siitä oppimisen toiminnallisesti. Samalla osallistujat oppivat ja kehittävät omia ilmaisu- ja vuorovaikutustaitojaan, ryhmätyötaitojaan ja esimerkiksi pohdinta- ja keskustelutaitojaan.

Usein draamatyöskentelyssä käytössä ovat myös aistit, joita hyödynnetään draamaharjoituksissa monin eri tavoin. Eri aisteja korostamalla ja hyödyntämällä voidaan saada syvällisempiä kokemuksia sekä eri näkökulmia jostakin asiasta. Voidaan helposti luoda mielikuvia ja kokemuksen kautta tutkia, miltä jokin tilanne näyttää, kuulostaa tai tuntuu. Oltiin sitten draaman avulla tutkimassa esimerkiksi liikennesääntöjä, tutkimusmatkailijoiden retkiä tai vaikkapa eduskuntavaaleja, voi näitä kaikkia asioita miettiä myös eri aistien kautta.

Kokemus jättää muistijäljen

Erilaisin aistiharjoituksin on mahdollista luoda kokemuksellisuutta oppimiseen tekemällä käsiteltävästä aiheesta äänimaisemia, kiinnittämällä näköaistin avulla erilaisiin yksityiskohtiin huomiota tai vaikkapa luoda mielikuvia tuntoaistin avulla tilanteeseen liittyvistä asioista ja esineistä. Nämä kokemukselliset hetket jättävät helposti mukavan muistijäljen, johon on mahdollista palata uudelleen ja uudelleen.

Oppilas voi esimerkiksi muistaa, millaiselta kuulosti tutkimusmatkailijoiden merelle lähtö, mitä yksityiskohtia liikennemerkeissä on tai miltä tuntuvat vaaleissa käytetety tavarat. Nämä kokemukset muistamalla on helpompaa muistaa ja ymmärtää, miksi vaaleissa on taitettu äänestyslappu ja vaaliuurna, mitä tutkimusmatkailijoiden lähtö merkitsi lähtijöille ja kotiin jääville tai mitkä värit ja muodot liikennemerkeissä tarkoittavat mitäkin.

#Aistidraamaa auttaa alkuun

Aistiharjoitukset ovat hauskoja ja usein totutusta poikkeavaa toimintaa. Tämä tuo mukanaan hauskuutta ja rentouttaa ilmapiiriä sekä ryhmäyttää. Aluksi harjoitukset voivat tuntua haastavilta, mutta totuttelun kautta ne antavat paljon. Aistiharjoitukset myös parantavat keskittymis- ja hahmottamiskykyä sekä lisäävät luottamusta toisiin ryhmäläisiin.

Draamapurkki on koonnut maksuttoman, omalle laitteelle ladattavan Näe, kuule, tunne! #aistidraamaa -materiaalin, joka sisältää 9 aistiharjoituskorttia. Tilaa itsellesi ja hyödynnä eri tavoin! Lisää ympärille kehyskertomus tai yhdistä esimerkiksi johonkin oppiaineen opiskeluun.

LATAA AISTIDRAAMAA!

Kuva: Murupumpula/Kristiina Mäkimattila

Kirjoittanut Leena Ylimäki in aistit, draamakasvatus, draamamateriaalit, draamatyöskentely, 0 kommenttia
Teatteri kesään kuin nenä päähän

Teatteri kesään kuin nenä päähän

 

Suomen kesään kuuluvat uinti, grillaus, hyttyset, valoisat yöt, jäätelö ja tietenkin myös kesäteatteri. Suomi on kesäteattereiden luvattu maa. Jokaisesta niemestä ja notkosta löytyy pieni harrastajateatteriporukka, joka keväällä tai alkukesästä sinnikkäästi harjoittelee, lavastaa, puvustaa, maskeeraa, suunnittelee koreografit, markkinoi, myy liput, keittää kahvit ja lopulta vielä näyttelee. Kaikki tämä tehdään itse ja yhdessä. On kunnioitettavaa, kuinka niin monet eri ikäiset ihmiset hitsautuvat tiiviiksi porukaksi, joka säässä kuin säässä esittää hyvin valmistellun näytelmän katsojien iloksi – ja usein tekevät kaiken sen työn vieläpä ilmaiseksi!

Kepeä komedia kesäillassa on hauska ajanviete. Jos teatteriin meno talvikaudella ei kuulu harrastuksiisi, uskaltaudu istahtamaan teatteriyleisöksi kesällä. Tarjontaa on runsaasti, joten on mistä valita! Isommista kaupungeista löytyy kesälläkin ammattinäyttelijöiden miehittämiä teatteriesityksiä. Useimmiten kesäteattereissa nähdään kepeitä komedioita, mutta vakavampiakin draamoja on tarjolla. Kesäteatterissa oman lisänsä esitykseen antavat myös puitteet, sillä pääosin kesäteatteriesitykset pidetään ulkona, jolloin esitys ja tapahtumat voivat sulautua ympäröivään luontoon. Kauniissa kesäillassa luonnon helmassa teatteriesityksen katsominen voi siis olla mahtava elämys. Anna kesäteatterin yllättää!

Polviteatteria

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 0 kommenttia
Teatterikokemus (lähes) kaikilla aisteilla

Teatterikokemus (lähes) kaikilla aisteilla

Vauvateatteri on aistimatka. Aivan pienimmälle yleisölle tehty oma teatteriesitys koskettaa lähes kaikkia aisteja. Aikuisenkin kohdalla teatterielämys herkistää näkö- ja kuuloaisteja, vauvalle on tarjolla vielä vähän enemmän. Vauvateatterissa kuuloaistia herättelevät usein erilaiset lorut tai laulut, kenties musiikki. Erilaiset värit, liikkeet ja muut katseltavat asiat tuovat mukavaa seurattavaa näköaistille. Usein vauvateatterissa yleisö pääsee myös tunnustelemaan. Miltä tuntuukaan tuo huivi, pallo tai muu esine, jota saa ihan luvan kanssa koskettaa? Miltä tuntuu esitystilan lattia ja lavasteet? Miltä tuntuu tutun, oman aikuisen kosketus, kun yhdessä teatteriesitystä seurataan?

Vauvateatteria tehdään vauvojen ehdoilla ja vauvojen näkökulmasta. Esityksen aikana on lupa nauraa tai itkeä, nukkua, syödä tai ryömiä ympäriinsä. Esitykset eivät sisällä suuria ärsykkeitä, joten esimerkiksi hajuaistia ei liikaa ärsytetä. Sen sijaan vauvoille ominaiseen tapaan esineet tai lavasteet, joita saa koskettaa, voivat eksyä myös suuhun tunnusteltavaksi ja maisteltavaksi. 🙂 Ennen kaikkea vauvateatterihetki on pienen lapsen ja oman aikuisen yhteinen mukava retki draaman maailmassa.

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamaesitys, draamakasvatus, 0 kommenttia