opetusmenetelmä

Draama – ei yleisöä vaan elämää varten.

Draama – ei yleisöä vaan elämää varten.

Sana ”draamatyöskentely” saa monet varautuneeksi. ”Ei kai vain pidä esittää mitään? En halua näytellä! Ahdistaa mennä yleisön eteen!” Tässä tilanteessa on hyvä hengittää hetki syvään ja rauhoittua. Monelle on varmasti helpottavaa tietää, että draamakasvatus ja draamatyöskentely ei tarkoita näyttelemistä. No mitä se sitten on?
 
Draamatyöskentely on toiminnallinen ja kokemuksellinen tapa käsitellä eri asioita. Oli kyseessä sitten jokin yksittäinen ilmiö tai isompi aihekokonaisuus tai vaikkapa satukirja, jota halutaan tarkastella muuten kuin kirjasta lukemalla, on draama hyvä, hauska ja myös helppo metodi. Draamatyöskentelyssä ei tarvita yleisöä, sillä kaikki tekeminen perustuu ryhmän omaan toimintaan eikä sitä ole tarkoitettu esitettäväksi toisille.

Ei näyttelemistä vaan eläytymistä

Näyttelemisen sijaan draamassa eläydytään, kuvitellaan, kokeillaan ja luodaan näkyväksi omalla toiminnalla asioita, joita halutaan tarkastella. Heittäydytään hetkeksi mukaan erilaisiin tilanteisiin mielikuvituksen avulla, tarkastellaan asioita toisesta näkökulmasta ja haetaan ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin purkamalla kokemukset yhdessä keskustelemalla.
 
Eikä siinä vielä kaikki. Samalla, kun yhdessä tekemällä opitaan käsiteltävästä asiasta, huomaamatta ryhmäydytään tiiviimmäksi porukaksi, rikotaan ennakkoluuloja luodaan avoimempi ilmapiiri ja ollaan eri tavoin vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
 
Käyttämällä esimerkiksi kouluissa draamatyöskentelyä yhtenä opiskelutapana lapsi oppii ja saa kehittää omia ilmaisu- ja vuorovaikutustaitojaan draamatilanteiden lomassa. Sana draama johtaakin ehkä vähän harhaan siinä, että se mielletään niin paljon teatterimaailmaan. Draamatyöskentely ei kuulu opetukseen sen takia, että sen avulla jokaisesta lapsesta tulisi tehdä näyttelijä. Vaan sen takia, että draaman avulla lapsi ja nuori kehittyisi parempaan vuorovaikutukseen toisten kanssa ja pystyisi hahmottamaan asioita myös eri näkökulmista kuin omastaan. Tällaisia taitoja tarvitaan arjen monissa tilanteissa, oli sitten kyse kaverin kanssa leikkimisestä tai vaikkapa kaupassakäymisestä.

Draamatyöskentelyssä rosoisuus on täydellistä

Mutta kuka draamatyöskentelyä sitten voi käyttää? Kuka vain. On hyvä tietää muutamat, yksinkertaiset perusasiat, mutta ollakseen draamakasvattaja ei tarvitse olla teatterikorkeakoulun käynyt näyttelijä. Draamassa tärkeintä on jokaisen oma panos ja heittäytyminen. Se riittää, mitä jokaisella on sillä hetkellä itsestään antaa. Paras oppimistulos ja parhaimmat keskustelut syntyvätkin juuri siitä pienestä rosoisuudesta, joka tulee erilaisten ihmisten yhteisestä toimimisesta. On helpompi saada kosketuspintaa ja keskustelunaihetta rosoisuudesta, kuin täydellisestä kiiltävästä roolisuorituksesta. Siksi kenenkään ei tarvitse olla näyttelijä voidakseen osallistua draamatyöskentelyyn. Se mitä sinulla on sillä hetkellä yhteiselle toiminnalle antaa, se riittää. Draamatyöskentely vaatii vain vähän rohkeutta heittäytyä ja uskallusta käyttää mielikuvitusta. Ja antaa draaman viedä!
Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamakasvatus, 0 kommenttia