Leena Ylimäki

Draama on ilo!
Draama on ilo!
Teatteri kesään kuin nenä päähän

Teatteri kesään kuin nenä päähän

 

Suomen kesään kuuluvat uinti, grillaus, hyttyset, valoisat yöt, jäätelö ja tietenkin myös kesäteatteri. Suomi on kesäteattereiden luvattu maa. Jokaisesta niemestä ja notkosta löytyy pieni harrastajateatteriporukka, joka keväällä tai alkukesästä sinnikkäästi harjoittelee, lavastaa, puvustaa, maskeeraa, suunnittelee koreografit, markkinoi, myy liput, keittää kahvit ja lopulta vielä näyttelee. Kaikki tämä tehdään itse ja yhdessä. On kunnioitettavaa, kuinka niin monet eri ikäiset ihmiset hitsautuvat tiiviiksi porukaksi, joka säässä kuin säässä esittää hyvin valmistellun näytelmän katsojien iloksi – ja usein tekevät kaiken sen työn vieläpä ilmaiseksi!

Kepeä komedia kesäillassa on hauska ajanviete. Jos teatteriin meno talvikaudella ei kuulu harrastuksiisi, uskaltaudu istahtamaan teatteriyleisöksi kesällä. Tarjontaa on runsaasti, joten on mistä valita! Isommista kaupungeista löytyy kesälläkin ammattinäyttelijöiden miehittämiä teatteriesityksiä. Useimmiten kesäteattereissa nähdään kepeitä komedioita, mutta vakavampiakin draamoja on tarjolla. Kesäteatterissa oman lisänsä esitykseen antavat myös puitteet, sillä pääosin kesäteatteriesitykset pidetään ulkona, jolloin esitys ja tapahtumat voivat sulautua ympäröivään luontoon. Kauniissa kesäillassa luonnon helmassa teatteriesityksen katsominen voi siis olla mahtava elämys. Anna kesäteatterin yllättää!

Polviteatteria

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 0 kommenttia
Ilmiö nimeltä hassu hattu

Ilmiö nimeltä hassu hattu

Naamiaiset ovat hauskoja. Niissä saa luvan kanssa hassutella ja laittaa roolit päälaelleen. Normaalit statukset ja käyttäytymistavat muuttuvat, kun päälle puetaan vaatekaapin perältä löytynyt vanha takki ja parhaat päivänsä nähnyt rispaantunut hattu. Naamiaisissa on mahdollista olla upea prinsessa, rohkea ritari, köyhä kulkuri tai yhtälailla vaikka metsäsieni. Saa kokeilla hetken aikaa, millaista olisi astella ihailemansa henkilön tai muun hahmon saappaissa. Tai kenties asettautua sellaiseen rooliin ja asemaan, joka on itselle täysin vieras ja ehkä jopa vastenmielinen.

Improvisaatiotyöpajoja ohjatessani olen huomannut, kuinka asenne tekemiseen muuttuu ja rohkeus kasvaa, kun avaan ryhmän eteen matkalaukullisen erilaisia päähineitä ja huiveja. Laittamalla päähän hassun hatun muuttuu hetkessä toiseksi henkilöksi. Enää en olekaan minä, vaan joku aivan muu. Hassu hattu päässä voi ja uskaltaa heittäytyä mukaan draaman pyörteisiin, mihin ilman päähinettä saattaa kynnys olla hyvinkin suuri. Vetämällä päähän edes etäisesti knallia muistuttavan hatun voi hetkessä olla itse mestarietsivä Hercule Poirot – eikä häiritse vaikkei kaikki hienostuneen seurustelukulttuurin nyanssit olisikaan tiedossa, muu väki kyllä hoksaa mistä ja kenestä on kyse. Taas jos kyseessä on vaikkapa täysin yliampuva stetson, voi aivan häpeämättä kulkea ympäriinsä JIIHAAta huutaen ja lassoa heitellen, eikä kukaan kummeksu saati loukkaannu. Juuri tässä on hassujen hattujen ja muutenkin roolivaatteiden salaisuus: rooli, muun yleisön odotukset ja vieläpä oma tunnelmakin vaihtuvat jokseenkin samalla silmänräpäyksellä kuin hattukin.

 

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 0 kommenttia
Teatterikokemus (lähes) kaikilla aisteilla

Teatterikokemus (lähes) kaikilla aisteilla

Vauvateatteri on aistimatka. Aivan pienimmälle yleisölle tehty oma teatteriesitys koskettaa lähes kaikkia aisteja. Aikuisenkin kohdalla teatterielämys herkistää näkö- ja kuuloaisteja, vauvalle on tarjolla vielä vähän enemmän. Vauvateatterissa kuuloaistia herättelevät usein erilaiset lorut tai laulut, kenties musiikki. Erilaiset värit, liikkeet ja muut katseltavat asiat tuovat mukavaa seurattavaa näköaistille. Usein vauvateatterissa yleisö pääsee myös tunnustelemaan. Miltä tuntuukaan tuo huivi, pallo tai muu esine, jota saa ihan luvan kanssa koskettaa? Miltä tuntuu esitystilan lattia ja lavasteet? Miltä tuntuu tutun, oman aikuisen kosketus, kun yhdessä teatteriesitystä seurataan?

Vauvateatteria tehdään vauvojen ehdoilla ja vauvojen näkökulmasta. Esityksen aikana on lupa nauraa tai itkeä, nukkua, syödä tai ryömiä ympäriinsä. Esitykset eivät sisällä suuria ärsykkeitä, joten esimerkiksi hajuaistia ei liikaa ärsytetä. Sen sijaan vauvoille ominaiseen tapaan esineet tai lavasteet, joita saa koskettaa, voivat eksyä myös suuhun tunnusteltavaksi ja maisteltavaksi. 🙂 Ennen kaikkea vauvateatterihetki on pienen lapsen ja oman aikuisen yhteinen mukava retki draaman maailmassa.

Kirjoittanut Leena Ylimäki in draamaesitys, draamakasvatus, 0 kommenttia
Varjoteatterin taikaa

Varjoteatterin taikaa

Yksi hienoimmista ja kiehtovimmista teatterilajeista on mielestäni varjoteatteri. Varjot luovat aivan oman maailmansa ja tuovat teatterielämykseen ripauksen lisää taikaa. Varjoteatterityöpajoja ohjatessa on ollut mahtavaa huomata tämän teatterimuodon yksi hienoimmista puolista: ujompikin uskaltaa! Kun yleisö ei näe esiintyjästä muuta kuin varjon, rohkenee arempikin kokeilla esiintymistä.

Lasten kanssa varjoja on hauska muodostaa hahmoilla, joita on ensin askarreltu yhdessä. Luovuus pääsee valloilleen, ja on mielenkiintoista nähdä, millainen varjo hahmolle lopulta muodostuu. Ei haittaa, vaikka leikkausjäljestä tulisi tahtomatta epätasainen tai lopputulos olisi pienempi tai suurempi kuin alun perin suunnitteli. Varjoteatterin taika tasoittaa rösöiset reunat ja kokoakin on helppo muuttaa valon ja valkoisen kankaan välissä hahmoa liikuttelemalla.

Ja kun tila on riittävä, on hupaisaa hypätä itse valon eteen varjoja muodostamaan. Mahdollisuudet tarinoiden tekoon ovat valtavat!

isot-varjot

 

Kirjoittanut Leena Ylimäki, 0 kommenttia