Lueskelen usein muutamaa blogia, joissa kirjoittajat ovat räätälöineet työnkuvansa monesta palasesta. He tekevät työkseen monenlaista, johon myös blogin kirjoitus kuuluu yhtenä osana. Työ pitää sisällään myös omia harrastuksia ja nyt he elättävätkin itseään oman yrityksensä kautta tekemällä niitä asioita, joista erityisesti nauttivat pystyen samalla vaikuttamaan työaikaan ja -paikkaan. Olen ihaillut näitä ihmisiä ja miettinyt, että miten tuo on mahdollista, miten siihen samaan tilanteeseen voisi päästä.
Kesäkuun alussa vietettiin Draamapurkin 5-vuotis synttäreitä. Juhlia valmistellessa kävin läpi näitä menneitä vuosia ja huomasin sen, mikä toisaalta on ollut viime aikoina paljon muutenkin mielessä: pari viimeistä vuotta ovat olleet todella työntäyteisiä. Olen saanut vetää draamatyöpajoja, kouluttaa muita draaman pariin ja esiintyä, niin vauvoille, lapsille kuin vanhuksillekin. Välillä olen taittanut ja toimittanut lastenlehteä, valmistanut draamamateriaaleja ja vetänyt lastenleirejä. Olen kierrellyt ympäri Suomea: Helsingistä Ouluun ja Jyväskylästä Vaasaan. Välillä on ollut väsymystä ja paljon stressiä, kiirettä ja liian isoilta tuntuvia haasteita. Näistä on selvitty, opittu ja kehitytty, ja kuitenkin, olen saanut tehdä juuri niitä asioita työkseni, joita olen halunnut ja joista olen haaveillut jo useita vuosia sitten. Nälkä myös kasvaa syödessä! Nämä vuodet ovat osoittaneet sen, että tällaista työtä haluankin tehdä! Juuri näitä asioita, monipuolisemmin, enemmän, oppia uutta, kertoa siitä muille, innostaa toisiakin! Kaikki se, mitä olen ennen yrityksen perustamista tehnyt, harrastanut ja haaveillut, on muuttunutkin hiljalleen palkkatyöksi oman yrityksen myötä.
Synttärijuhlissa pidin juhlapuheen vierailleni. Oli hienoa saada sanoa ääneen muille, että työllistän itse itseni oman yritykseni kautta. Harrastuksesta on tullut työ, haaveista on tullut totta. Se ei aina ole ollut helppoa ja vaatii jatkossakin paljon työtä. Mutta näin on hyvä. Ja kas, tätä puhetta pitäessäni koin valaistumisen: minäkin olen kuin nuo ihailemani blogien kirjoittajat. En elätä itseäni blogilla tai muilla kirjoitushommilla, kuten nuo blogien takana olevat henkilöt. Elätän itseäni sillä, mistä minä pidän eniten, omilla unelmillani, niillä asioilla, joista itse nautin eniten ja joita haluankin tehdä, elän omaa työunelmaani. Tämä on hyvä suunnitelma myös seuraaville viidelle vuodelle.
Ja hei, jos minä olen pystynyt tähän, niin pystyt varmasti sinäkin! Oli sitten kyseessä työhön tai mihin tahansa muuhun liittyvä unelma. Nämä neuvot auttavat alkuun:
1. Haaveile.
Haaveile suuria, pieniä, mahdottomiltakin tuntuvia asioita, kaikki voi tavalla tai toisella olla kuitenkin mahdollista.
2. Tee työtä unelmasi eteen.
Joskus asiat sujuvat helposti, joskus vaaditaan verta, hikeä ja kyyneliä. Jos tuntuu raskaalta, palaa kohtaan yksi.
3. Hanki tukijoukot.
Kerro unelmastasi jollekin. Ääneen lausuttu unelma voi muuttua todeksi tai ottaa ainakin suuria harppauksia eteenpäin. Kun matkalla on mukana yksikin, joka rohkaisee, kannustaa ja uskoo sinuun, on haaveiden toteutuminen helpompaa – tai ainakin hauskempaa. Sitä paitsi jokainen tarvitsee joskus apua, jolloin tukijoukkoja erityisesti tarvitaan.
4 + Jätä vastaansanojat huomiotta.
Kukaan ei ole koskaan keksinyt mitään niin hyvää ideaa, etteikö monikin olisi ollut sitä etukäteen lyttäämässä. ”Ei onnistu”, ”On niin paljon riskejä”, ”Mitä sinä itsestäsi luulet” ja tuhannet muut hienot tavat lytätä ja latistaa orastavaa innostusta. Tokikaan yritystoimintaan ei pidä syöksyä sinisilmäisesti, mutta jos itsellä on johonkin asiaan innostusta, pitää hankkiutua sellaisten ihmisten pariin, jotka tätä liekkiä pystyvät kannustuksellaan lietsomaan. Tarvittaessa siis palaa kohtaan kolme.
Omia tukijoukkojani alla olevassa kuvassa juhlatunnelmissa! 🙂
