Kouluissa on meneillään toiminnallisen opetuksen trendi. Eri oppiaineissa on käytössä monenlaisia tehtäviä, joissa hyödynnetään muun muassa erilaisia palikoita, palloja ja palapelejä, yhdistettynä usein liikunnallisiin tehtäviin. Oppilaat eivät istu enää pulpettien takana koko tuntia paikallaan, vaan tunnit ovat toiminnallisia, sisältävät paljon enemmän ongelmanratkaisua, yhteistoiminnallisuutta ja käsillä tekemistä.
Toinen uuden opetussuunnitelman myötä tullut muutos on digitalisaatio. Tabletit ovat käytössä jo alaluokilla, puhutaan paljon asioiden pelillistämisestä ja monipuolinen tieto- ja viestintäteknologia on osa jokaista koulupäivää.
Miksi näiden uudistusten lisäksi pitäisi kouluihin tunkea vielä draamatyöskentelyä? Eikö opettajilla ja oppilaillakin ole jo täysi työ ottaa haltuun nämä muut uudet muutokset, ilmiöoppimiset ja monialaiset kokonaisuudet?
Draama antaa enemmän kuin ottaa
Ajatus draamahetken järjestämisestä luokassa kuulostaa suurelta vaivalta kaiken muun opetusjärjestelyn ja valmistelun lisäksi. Miksi lisätä valmistelutyötä vain jonkun teatterin takia, etenkin jos opettaja itse ei ole kiinnostunut esittävistä taiteista? Tämä onkin harhaluulo, joka usein draamatyöskentelyyn liittyy. Kyse kun ei ole teatterista eikä esittävistä taiteistakaan. Opettajan ei tarvitse olla teatteriorientoitunut, vaan ihan tavallinen ope. Eikä oppilaistakaan olla tekemässä näyttelijöitä, vaan heille annetaan mahdollisuus päästä aiheeseen käsiksi kokemuksen kautta.
Draamaharjoitukset ovat toiminnallisia harjoituksia, jossa oppilaat toimivat ryhmänä, pääsevät eläytymällä tarkastelemaan asiaa eri näkökulmista, oppivat kokemuksen kautta samalla kehittäen monipuolisesti omia vuorovaikutus-, ilmaisu- ja päättelytaitojaan sekä mielikuvitusta. Fyysistä ja sanallista ilmaisutaitoa tarvitaan ihan kaikessa arjen kanssakäymisessä. Mielikuvituksen avulla on mahdollista ajatella asioita laajemmissa kokonaisuuksissa tai ratkaista ongelmia. Toiminnallinen työskentely ryhmäyttää ja vaikuttaa positiivisesti ryhmässä vallitsevaan ilmapiiriin.
Draama siis antaa paljon enemmän kuin pelkän opiskeltavan asian oppimisen. Positiiviset sivuvaikutukset draamatyöskentelyllä ovat kauaskantoisemmat kuin vain yhden oppitunnin sisällä. Draamatyöskentelyyn liittyvä hassuttelu yhdessä jättää myös mukavia muistijälkiä, joihin on mahdollisuus palata myöhemmin. Nämä muistijäljet auttavat palauttamaan asioita mieleen ja oppiminen helpottuu kun asioita käsitellään leikin kautta kuin huomaamatta.
Mitä draamatyöskentely opettajalta vaatii?
Miten draamahetket sitten käytännössä koulussa voisi järjestää? Vastaus on helppo: miten vain. Siirrä pöydät syrjään, jos haluat. Tai ole siirtämättä. Hyödynnä rekvisiittana vanhoja hattuja, verhoja ja kankaita. Tai unohda rekvisiitta kokonaan. Draamatyöskentely ei vaadi mitään ihmeellistä. Mielikuvituksella pärjää mainiosti.
Ennakkovalmisteluiksi riittää, että valitsee opiskeltavasta aiheesta jonkin asian, jota halutaan käsitellä. Koska ei olla tekemässä näytelmää, ei tarvitse käsitellä henkilöitä, vaan kyseessä voi olla myös esineet, eläimet tai jokin abstrakti asia. Tämän jälkeen valitaan harjoitus, jolla tätä asiaa halutaan käsitellä. Halutaanko esimerkiksi tilanteeseen eläytyä, syventää eri näkökulmia, keskittyä opettelemaan aiheeseen liittyviä käsitteitä tai miettiä opiskeltavan asian vaikutuksia?
Kun jokainen osallistuu omista lähtökohdistaan, omine epäilyksineen ja ihmettelyineen, innostuneena tai väsyneenä, tulee kokonaisuudesta rosoinen. Rosoinen kokonaisuus antaa tarttumapintaa keskustelulle toiminnan jälkeen. Mitä opittiin, oivallettiin, jäätiin ihmettelemään? Draamaharjoitus sinällään ei olekaan se tärkein elementti, vaan keskustelu sen jälkeen. Kun kokemukset jakaa lopuksi muiden kanssa, tapahtuu oppimista. Toiminnallisesta draamahetkestä nousseet ajatukset löytävät paikkansa kokonaisuudessa, omia oivalluksia saa peilata muiden saamien kokemusten kanssa ja ymmärrys asiaa kohtaan laajenee.
Vanha sanonta, että koulussa opiskellaan elämää eikä koulua varten tulee dramatyöskentelyssä todeksi. Taidot, joita draamatyöskentely opettaa ja vahvistaa, eivät unohdu koepäivän jälkeen, vaan jäävät toiminnallisina kokemuksina ja muistikuvina kehoon ja mieleen.
Tutustu lisää:
