24
helmi
2022
draamatyöskentely
20
heinä
2020
6 väärää väittämää draamatyöskentelystä
Draamatyöskentely on ihasteltu, mutta myös kummasteltu toimintamuoto. Kynnys draamahetken aloittamiseen on korkea, koska ei tiedetä mitä ja miten aloittaa. Draamatyöskentelyyn liittyy paljon myös ennakkoluuloja. Tähän on koottu kuusi yleisintä väittämää draamatyöskentelystä, joista yksikään ei pidä paikkaansa.
1. Draamatyöskentely on näyttelemistä.
Ei ole. Draamatyöskentely on mm. eläytymistä, leikkimistä, kuvittelua, hassuttelua ja yhdessä toimimista. Draamatyöskentelyssä ei ole käsikirjoitusta eikä yleisöä.
2. Draamakasvattajaksi täytyy opiskella pitkä koulutus.
Ei tarvitse. Usean opintopisteen koulutuksia tai pitkiä kursseja ei välttämättä tarvitse tehdä. Tärkeintä on oma innostus ja perusasioiden haltuunotto. Pidemmillä kursseilla tai opintojaksoilla päästään toki syvemmälle draamakasvatuksen ytimeen ja sen monipuolisuuteen, mm. eri draaman genreihin, mutta alkuun pääsee hyvin lyhyemmälläkin koulutuksella.
3. Draamatyöskentely esim. koulussa vaatii paljon aikaa ja tilaa.
Ei pidä paikkaansa. Draamaharjoituksia voi ottaa yksittäisinä lyhyinä harjoituksina opetukseen yhdistettynä ja toteuttaa ne siinä tilassa, joka on käytössä. Aina ei siis tarvitse esimerkiksi liikuntasalia ja koko tuntia aika draamatoiminnalle.
4. Draamatyöskentelyyn tarvitaan paljon rekvisiittaa.
Ei tarvita. Usein parhaat ideat syntyvät tyhjästä, rekvisiitta saattaa ohjata osallistujia liikaa, jolloin mielikuvitukselle ei jää tilaa. Toisaalta rekvisiitan vähäinenkin käyttö voi innostaa ja rohkaista niitä, jotka muuten arastelevat olla esillä omana itsenään. Jos draamatyöskentely innostaa osallistujia valmistamaan oman esityksen yleisölle, silloin rekvisiittaan ja tarpeistoon kannattaa panostaa eri tavalla kuin matalan kynnyksen draamahetkessä.
5. Draamatyöskentely on tarkoitettu vain pikkulapsille.
Ei pidä paikkaansa. Draamaa voi tehdä kuka vain ikään tai taitotasoon katsomatta. Monet draamaharjoitukset sopivat ihan kaiken ikäisille. Koska draamahetki on aina osallistujiensa näköinen ja joka kerta ainutlaatuinen, voi samoja perusharjoituksia tehdä uudestaan samallakin ryhmällä monta kertaa. Myös nuoret ja aikuiset innostuvat usein draamatyöskentelystä.
6. En voi ohjata draamahetkeä, koska en ole varma taidoistani, minulla ei ole mielikuvitusta enkä uskalla näytellä.
Ei pidä paikkaansa. Draamatyöskentelyn kanssa kannattaa ottaa rennosti. Jonkinlainen suunnitelma on hyvä olla, mutta tarkkaa minuuttiaikataulua ja käsikirjoitusta ei kannata tehdä, jotta osallistujat voivat itsekin vaikuttaa harjoituksen kulkuun. On tärkeää, että draamahetken ohjaaja osallistuu itsekin toimintaan heittäytymällä leikkiin mukaan, mutta ”täydellinen” ei tarvitse, eikä saakaan olla. Turvalliseen ja kannustavaan ilmapiiriin vaikuttaa paljon se, kuinka ohjaaja itsekin uskaltaa olla keskeneräinen ja tehdä virheitä. Näyttää esimerkillään, että tehdään ja kokeillaan yhdessä ja annetaan luovuudelle tilaa. Osallistujien ehdotukset ja mielikuvitus ovat suuressa roolissa toiminnassa, ohjaajalla ei tarvitse olla kaikkea valmiina. Rosoisuus on draamatyöskentelyssä valttia täydelliseksi hiotun sijaan.
Esimerkiksi näillä pääset draamatyöskentelyssä hyvään alkuun:
- Draamatyöskentelyn starttipaketti -verkkomateriaali
- Draamaleikki e-materiaalin harjoitukset sopivat kaiken ikäisille
- Draamapurkilta löytyy paljon erilaisia draamamateriaaleja
- Draamapurkin Vinkkipurkki tarjoaa sähköpostiisi kerran kuussa draamavinkkejä
16
huhti
2020
Luovuus syntyy tyhjyydestä, tylsyydestä ja tyhmistä ideoista
Onko olosi tyhjä, tylsä tai tyhmä? Ei haittaa. Se on hyvä perusta uudelle luovuudelle.
Vallitseva poikkeusaika on monella tapaa tukala. Terveydellisistä ja taloudellisista haitoista riittää keskusteltavaa yllin kyllin, mutta on monta muutakin seikkaa, jotka ahdistavat ja tuskastuttavat. Kun sosiaaliset kontaktit ja harrastukset käyvät vähiin, arjen piiri kutistuu. Mökkihöperyys iskee, kun mahdollisuuksia erilaiseen toimintaan on rajoitetusti.
Tällainen olotila ei monistakaan meistä tunnu hyvältä, mutta se on kuitenkin hyvä ponnistuslauta jollekin ihan uudelle. Kun tyhjyydelle antaa mahdollisuuden ja tylsyydelle luvan olla, voi syntyä jotain huvittavaa, hienoa ja jopa nerokasta.
Tyhjyys luo tylsyyttä
Kun harrastusten kaltaiset ulkopuoliset ohjatut virikkeet häviävät, joudumme ajattelemaan asioita uudella tavalla. Valmentajat, ohjaajat ja opettajat eivät enää neuvo ja opasta vierestä ja ohjaa toimintaamme tiettyyn suuntaan, mikä saattaa pudottaa meidät tylsyyteen.
Seinät kaatuvat päälle, kun tekemisen puute iskee. Mitä kotona oikein voi tehdä? Tuntuu että tyhjästä on paha nyhjäistä. Tylsyyden keskellä omat ajatuksemme valtaavat enemmän tilaa omasta päästämme. Aivomme joutuvat heräilemään ohjatusta horroksesta ja keksimään tekemistä itse. Ja siihen ne kai alun perin on tarkoitettukin.
Tylsät hetket ja samoina toistuvat tylsät, ulkoisista virikkeistä tyhjät päivät, saavat olon usein tuntumaan tyhmäksi. Tällaistako elämä on? Ei mitään tekemistä? Kehossa ja mielessä voi vilistä epätoivon ja ahdistuksenkin tunteita. Nämä kaikki ovat kuitenkin sallittuja ja tärkeitä tunteita ja ajatuksia, onhan kyse hyvinkin suuresta muutoksesta omassa arjessa. Elämä on muuttunut totaalisesti, vaikka väliaikaisesti, poikkeustilan myötä.
Mökkihöperön nerokkaat keksinnöt
Tyhjyys, tylsyys ja tyhmyys voivat kuitenkin vaikuttaa myös toisella tavalla. Omat aivoitukset sinkoavat uusia ideoita aivan erilaisella sykkeellä. Usein nämä ideat vain tuntuvat helposti hieman oudoilta. Hölmöiltä. Tyhmiltä. Harvalla meistä (aikuisista varsinkaan) on suurten taiteilijoiden, tarinankertojien, säveltäjien tai keksijöiden mielikuvitusta. Mökkihöperön luovuuden kukkaset ovat usein hieman toisenlaisia.
Poikkeusaika on saanut meidät tekemään kaikenlaista normaaliarjessa varsin tyhmältä tuntuvaa. Käsi ylös, kenelle olisi tullut mieleen esimerkiksi osallistua etäpalaveriin vessapaperitornien keskeltä vielä vuoden alussa tai keksiä erilaisia tapoja pukeutua tyynyyn ja lähettää siitä kuva kavereille. Nythän nämä eivät tunnu enää niin oudoilta ajatuksilta laisinkaan. Sen sijaan kaikenlaiset kotona tehdyt hassuttelut yhdistävät meitä ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta sosiaalisesta eristäytymisestä huolimatta. Upea esimerkki on karanteenitaide, jossa tunnetuista taideteoksista on kopioitu kotioloissa hykerryttävän hauskoja ja ällistyttävän hienoja versioita.
Alussa oli vain tyhmä idea
Tyhmät ja hölmöt ideat ovat perusta mielikuvituksen kehittämiselle. Kun päästään pulpauttaa ulos tyhmältä, oudolta ja mitättömältä tuntuvan ajatuksen, on se kuin korkki, joka avaa tien luovuuden virralle. Kun uskaltaa ajatella itse, ilman ulkoapäin suunnattua ohjeistusta, aukeaa mahdollisuus omalle ajattelulle, mielikuvitukselle, uusille ideoille ja keksinnöille. Tavallinenkin asia voi saada aivan uuden vivahteen, kun sen kuorruttaa ripauksella luovuutta.
Luovuus ei ole suoraviivainen jatkumo, vaan epämääräinen aaltoliike, jonka suuntaa, voimaa ja liikekieltä ei voi mitenkään ennustaa. Luovuus saataa lähteä kiitoradalle heti, kun tyhjä ja tylsä hetki koittaa, tai se voi pyöriä nuhjuisessa tylsyyden yksiössään pitkänkin aikaa, ennen kuin se löytää kokeilevan suuntansa. Jonain päivänä luovuutta on enemmän, toisena vähemmän. Luovuus ei myöskään välttämättä näyttäydy eri päivinä lainkaan samanlaisena, vaan etsii erilaisia ulostuloja, ilmaisuvoimaansa, aikaansa ja paikkaansa. Yleensä tämä kuitenkin mahdollistuu vain tyhjyyden, tylsyyden ja tyhmien ideoiden keskellä.
Tuotekehittelyssä paras tulos syntyy vain kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja. Mikään keksintö ei ole kerralla valmis. Luovuuden kirkkain helmikin syntyy siis vain siten, että sitä ennen on antanut luvan omille pöhköille ideoilleen ja ajatuksilleen. Tärkeintähän ei ole päämäärä, vaan matka. Mökkihöperönä poikkeusajan eristyksissä itsekseen ja lähipiirin kanssa hassuttelu ja erilaiset luovuuden puuskat tekevät matkasta hauskan, iloisen ja itseä sekä toisia voimaannuttavan. Tästäkin pitkästä matkasta selvitään. Ilo ja innostus korvaavat tyhjän ja tylsän. Tyhmä idea onkin yhtäkkiä nerokasta.
Herättele luovuuden kukka
Luovuus vaatii mielikuvitusta. Mielikuvitus on taito, joka pelastaa suunnitelmien pettäessä. Mielikuvitus auttaa tutkimaan asioita toisesta näkökulmasta ja löytämään erilaisia vastauksia ongelmiin, niin sanotusti laatikon ulkopuolelta. Sen turvin pystymme kuvittelemaan, haaveilemaan ja matkustamaan erilaisiin tilanteisiin, aikoihin ja paikkoihin – tätä taitoa tylsässä poikkeusajassakin tarvitaan. Mielikuvituksen käyttö, luova ajattelu ja toiminta piristää elämää ja tekee arjesta hauskan ja tylsästä hetkestä mielekkään.
Siispä! Jos luovuutesi on pölyttynyt vuosien saatossa pääkoppasi sisuksiin, anna sille pieniä sykäyksiä, kuitenkaan liikaa ohjaamatta. Kuvittele mielessäsi, miten tilanteen voisi nähdä toisin. Luovuutta ei voi pakottaa esiin, mutta kyllä se reittinsä etsii. Kun uskallat antaa omalle luovuudellesi tilaa, kasvattaa sitä tyhjyyden ja tylsyyden mullasta ensin tyhmiltäkin tuntuvilla ideoilla, huomaat pian, että arjen hassuttelu on upea ja loistava kukka, jonka voit poimia itsesi ja muiden iloksi vaikka joka päivä, myös poikkeusajan jälkeen.
Draamatyöskentelyssä mielikuvitukselle ja luovuudelle annetaan paljon tilaa. Se ei ole loppuun asti suunniteltua toimintaa, vaan draamassa on aina osallistujien mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä siitä oman näköistänsä, osallistujien ilmaisuvoimaa hyödyntäen.
Jos kaipaat draamatyöskentelyyn lisää apua, näistä on hyvä aloittaa:
Draamatyöskentelyn Starttipaketti
Mielikuvituskone – Toimintakortit draamaleikkeihin
20
tammi
2020
Draamatyöskentely pähkinänkuoressa
Tämän sivun sisältö on tarkoitettu asiakkaille, jotka ovat ostaneet tuotteen Yksityinen: Opettajan Draamapankki Draamapurkin verkkokaupasta.
24
elo
2019
Miksi koulussa pitäisi olla draamaa?
Kouluissa on meneillään toiminnallisen opetuksen trendi. Eri oppiaineissa on käytössä monenlaisia tehtäviä, joissa hyödynnetään muun muassa erilaisia palikoita, palloja ja palapelejä, yhdistettynä usein liikunnallisiin tehtäviin. Oppilaat eivät istu enää pulpettien takana koko tuntia paikallaan, vaan tunnit ovat toiminnallisia, sisältävät paljon enemmän ongelmanratkaisua, yhteistoiminnallisuutta ja käsillä tekemistä.
Toinen uuden opetussuunnitelman myötä tullut muutos on digitalisaatio. Tabletit ovat käytössä jo alaluokilla, puhutaan paljon asioiden pelillistämisestä ja monipuolinen tieto- ja viestintäteknologia on osa jokaista koulupäivää.
Miksi näiden uudistusten lisäksi pitäisi kouluihin tunkea vielä draamatyöskentelyä? Eikö opettajilla ja oppilaillakin ole jo täysi työ ottaa haltuun nämä muut uudet muutokset, ilmiöoppimiset ja monialaiset kokonaisuudet?
Draama antaa enemmän kuin ottaa
Ajatus draamahetken järjestämisestä luokassa kuulostaa suurelta vaivalta kaiken muun opetusjärjestelyn ja valmistelun lisäksi. Miksi lisätä valmistelutyötä vain jonkun teatterin takia, etenkin jos opettaja itse ei ole kiinnostunut esittävistä taiteista? Tämä onkin harhaluulo, joka usein draamatyöskentelyyn liittyy. Kyse kun ei ole teatterista eikä esittävistä taiteistakaan. Opettajan ei tarvitse olla teatteriorientoitunut, vaan ihan tavallinen ope. Eikä oppilaistakaan olla tekemässä näyttelijöitä, vaan heille annetaan mahdollisuus päästä aiheeseen käsiksi kokemuksen kautta.
Draamaharjoitukset ovat toiminnallisia harjoituksia, jossa oppilaat toimivat ryhmänä, pääsevät eläytymällä tarkastelemaan asiaa eri näkökulmista, oppivat kokemuksen kautta samalla kehittäen monipuolisesti omia vuorovaikutus-, ilmaisu- ja päättelytaitojaan sekä mielikuvitusta. Fyysistä ja sanallista ilmaisutaitoa tarvitaan ihan kaikessa arjen kanssakäymisessä. Mielikuvituksen avulla on mahdollista ajatella asioita laajemmissa kokonaisuuksissa tai ratkaista ongelmia. Toiminnallinen työskentely ryhmäyttää ja vaikuttaa positiivisesti ryhmässä vallitsevaan ilmapiiriin.
Draama siis antaa paljon enemmän kuin pelkän opiskeltavan asian oppimisen. Positiiviset sivuvaikutukset draamatyöskentelyllä ovat kauaskantoisemmat kuin vain yhden oppitunnin sisällä. Draamatyöskentelyyn liittyvä hassuttelu yhdessä jättää myös mukavia muistijälkiä, joihin on mahdollisuus palata myöhemmin. Nämä muistijäljet auttavat palauttamaan asioita mieleen ja oppiminen helpottuu kun asioita käsitellään leikin kautta kuin huomaamatta.
Mitä draamatyöskentely opettajalta vaatii?
Miten draamahetket sitten käytännössä koulussa voisi järjestää? Vastaus on helppo: miten vain. Siirrä pöydät syrjään, jos haluat. Tai ole siirtämättä. Hyödynnä rekvisiittana vanhoja hattuja, verhoja ja kankaita. Tai unohda rekvisiitta kokonaan. Draamatyöskentely ei vaadi mitään ihmeellistä. Mielikuvituksella pärjää mainiosti.
Ennakkovalmisteluiksi riittää, että valitsee opiskeltavasta aiheesta jonkin asian, jota halutaan käsitellä. Koska ei olla tekemässä näytelmää, ei tarvitse käsitellä henkilöitä, vaan kyseessä voi olla myös esineet, eläimet tai jokin abstrakti asia. Tämän jälkeen valitaan harjoitus, jolla tätä asiaa halutaan käsitellä. Halutaanko esimerkiksi tilanteeseen eläytyä, syventää eri näkökulmia, keskittyä opettelemaan aiheeseen liittyviä käsitteitä tai miettiä opiskeltavan asian vaikutuksia?
Kun jokainen osallistuu omista lähtökohdistaan, omine epäilyksineen ja ihmettelyineen, innostuneena tai väsyneenä, tulee kokonaisuudesta rosoinen. Rosoinen kokonaisuus antaa tarttumapintaa keskustelulle toiminnan jälkeen. Mitä opittiin, oivallettiin, jäätiin ihmettelemään? Draamaharjoitus sinällään ei olekaan se tärkein elementti, vaan keskustelu sen jälkeen. Kun kokemukset jakaa lopuksi muiden kanssa, tapahtuu oppimista. Toiminnallisesta draamahetkestä nousseet ajatukset löytävät paikkansa kokonaisuudessa, omia oivalluksia saa peilata muiden saamien kokemusten kanssa ja ymmärrys asiaa kohtaan laajenee.
Vanha sanonta, että koulussa opiskellaan elämää eikä koulua varten tulee dramatyöskentelyssä todeksi. Taidot, joita draamatyöskentely opettaa ja vahvistaa, eivät unohdu koepäivän jälkeen, vaan jäävät toiminnallisina kokemuksina ja muistikuvina kehoon ja mieleen.
Tutustu lisää:
30
touko
2019
Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä
Draamatyöskentelyssä on monia erilaisia toteutusmahdollisuuksia. Hauska, luova leikkiminen ja yhdessä tekeminen pitää sisällään aina pedagogisen tavoitteen. Samoja asioita, mitä koulussa voidaan opiskella kirjoista lukien, opetusvideoita katsellen tai perinteisiä ryhmätöitä ja puhe-esitelmiä tehden, voidaan tutkia ja tarkastella myös kokemuksellisesti draaman menetelmiä hyödyntäen.
Laajat oppimisen ulottuvuudet
Draamakasvatuksen tutkijat jaottelevat draamassa oppimisen monella eri tavalla. Kuinka draaman eri menetelmillä voidaan oppia esimerkiksi taiteesta, taidemuodoista, sosiaalisista taidoista, itsestä ryhmän jäsenenä, vuorovaikutustaidoista kuin myös erilaisista opiskelun työmuodoistakin. Ja nämä kaikki siis sen lisäksi, että samalla opitaan siitä itse asiasta, sisällöstä, jota ollaan tarkastelemassa. Helpointa onkin ehkä jakaa oppimisen ulottuvuudet karkeasti kolmeen.
Draamatyöskentelyssä opitaan siis aina:
1) jotakin käsiteltävästä asiasta eli sisällöstä
2) vuorovaikutustaidoista ja omasta ilmaisukyvystä eli sosiaalisista taidoista
3) draamatyöskentelystä itsessään, sen eri mahdollisuuksista, teatterista ja muista taidemuodoista.
Jokainen näistä osa-alueista pitää sisällään lukuisia lisäulottuvuuksia ja oppimisen alueita, joita daamatyöskentelyllä voidaan kehittää jo aivan pientenkin lasten kanssa.
Draama vahvistaa yksilöä ja ryhmää
Menemättä syvällisempään tarkasteluun oppimisen kaikista monista ulottuvuuksista, nousee kolme oppimisen osa-aluetta usein nopeastikin nähtäville. Nämä hyödyt liittyvät niin osallistujiin yksilöinä kuin koko ryhmään ja vaikuttavat laajasti. Yhdessä tekeminen, hassuttelu ja kokemuksellisuus vahvistavat koko joukkoa yhdessä ja erikseen.
Tärkeä tuki tässä positiivisessa kasvussa on draamatilanteen ohjaajalla. Osallistujien kannustaminen, rohkaisu, kiitokset ja toimintaan mukaan heittäytyminen luovat turvallista ilmapiiriä, joka on tärkeä perustus kaikelle draamatyöskentelylle. Draamakasvattajan ei tarvitse olla itse pitkän linjan draama-ammattilainen, tärkeintä on oma kiinnostus ja vähäinenkin uskallus. Edetä kannattaa pienin askelin, yksinkertaisin draamaleikein, vähitellen draaman monia mahdollisuuksia laajentaen.
Draamatyöskentelyn kolme tärkeintä ulottuvuutta ja oppimisen osa-aluetta voisi jaotella esimerkiksi näin:
1) Minä itse eli oman ilmaisukyvyn ja erilaisten ilmaisutapojen ymmärtäminen, kehittyminen ja vahvistuminen, itseluottamuksen kehittyminen, sosiaalinen rohkaistuminen.
2) Toinen ihminen eli toisen henkilön näkökulmien ymmärtäminen ja kunnioittaminen, empatiakyvyn, luottamuksen ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen.
3) Ryhmä eli ryhmätyötaitojen parantuminen, toisten hyväksymisen ja huomioimisen kehittyminen, statusten ja ennakkoluulojen poistuminen, avoimemman ja positiivisemman ilmapiirin syntyminen, ryhmäytyminen.
Nämä tärkeät positiiviset hyödyt tulevat siis itsestään kaupan päälle sen lisäksi että aina opitaan myös sisällöstä, käsiteltiin draaman avulla sitten vaikkapa toista maailmansotaa, terveystietoa, liikennesääntöjä tai tunteita. Kokemuksellisuus ja yhdessä tekeminen, kokeileminen, hassuttelu ja asioiden tarkastelu johtavat sellaisten taitojen oppimiseen ja kehittymiseen, joita tavallisessa arkielämässä tarvitsee aivan jokainen.
Draama on aarre, jota ei kannata jättää piiloon aarrearkkuun, vaan hyödyntää mahdollisimman paljon!
Draamapurkin Vinkkipurkki tarjoaa maksutta monenlaisia vinkkejä draamatyöskentelyyn.
Draamatyöskentelyn perusteisiin pääset kätevästi sisälle tämän Starttipaketin avulla.
Näistä harjoituksista on helppo aloittaa sellaisenkin, jolla ei aiempaa kokemusta draamatyöskentelystä ole.
16
touko
2019
Draamatyöskentelyn vuolas virta
Draamatyöskentely on kuin leikkimistä. Mutta ei kuitenkaan vain leikkiä. Draamatyöskentely on yhdessä tekemistä, mutta ei kuitenkaan pelkkää ryhmätyötä. Draamatyöskentely on eläytymistä ja ilmaisutaitoa, mutta ei näyttelemistä. Mitä se sitten oikein on? Hyvä kysymys. Yksinkertaista vastausta onkin hieman hankalampi antaa.
Pienestä purosta mahdollisuuksien mereksi
Draamatyöskentely on kokemusta, aistielämyksiä, näkökulmien tarkastelua, ymmärtämistä, oppimista ja osallistujien kehittymistä esimerkiksi sosiaalisissa taidoissa. Draamatyöskentely on niin laaja käsite, että sitä on vaikea tiivistää yhteen tai kahteen lauseeseen. Se on opetus- ja työskentelymetodi, joka mahdollistaa samassa paketissa kokemukset, toiminnan, tunnetyöskentelyn, taiteellisuuden, aistit, yhdessä tekemisen, keskustelun, oman ilmaisun ja paljon muuta. Se antaa paljon ja enemmänkin, mutta itse asiassa vaatii tekijöiltään vain vähän rohkeutta ja mielikuvitusta.
Kun uskaltautuu kastautua draamatyöskentelyn pieneen puroon, aloittaa siis ihan pienistä ja yksinkertaisista draamaharjoituksista, huomaa puron kohta muuttuvan vuolaaksi virraksi, joka vie mennessään. Ryhmästä syntyy uusia ideoita, jotka vievät toimintaa eteenpäin, osallistujien kyvyt pääsevät eri tavoin esille, toinen tukee toista ja niin edelleen. Eteenpäin menevä virta päätyy lopulta suureen mahdollisuuksien mereen, jossa ideoita ja toimintamahdollisuuuksia riittää loputtomiin. Draamatyöskentely on toimintaa, jota voi hyödyntää missä vain. Se ei rajoitu vain tietyn ikäisille tai tiettyihin aihepiireihin, eikä se kulu loppuun, kun draamatyöskentelyn metodia kerran tai kaksi käyttää.
Ripaus rohkeutta riittää
Draamakasvattajan ei tarvitse olla näyttelijä eikä draamatyöskentely ole osallistujillekaan askel kohti teatterikorkeakoulua. Riittää, että kaikki, niin draamahetken ohjaaja kuin osallistujatkin, ovat mukana omana itsenään. Kaikenlainen oppiminen, ymmärrys ja esimerkiksi vuorovaikutustaitojen kehittyminen perustuu sille pohjalle, joka muodostuu mukana olevista osallistujista ja heidän ideoistaan, väsymyksestään, innostaan, vastahakoisuudestaan, rohkeudestaan, jännityksestään ja mielikuvituksestaan. Ja se draamatyöskentelyssä onkin juuri parasta.
Draamahetket ovat aina erilaisia, aina opitaan jotain, eikä draamahetki koskaan mene hukkaan. Epäonnistuneeksikin koettu tilanne antaa hyvän keskustelupohjan, joka mahdollistaa oppimisen. Tavoitteena kun ei ole saadaa aikaan yleisölle hiottua esitystä, vaan kokemuksia ja siitä kumpuavaa ymmärrystä. Kun toimintatapa tulee tutuksi, alkujännitys pienenee ja on helpompi edetä suuriinkin draamaprosesseihin. Oppimisen mahdollisuudet ovat rajattomat!
Tarvitaan siis vain rohkeutta astua veteen ja sitten annetaan vain virran viedä!
Draamapurkin Vinkkipurkki tarjoaa maksutta monenlaisia vinkkejä draamatyöskentelyyn.
Draamatyöskentelyn perusteisiin pääset kätevästi sisälle tämän Starttipaketin avulla.
Näistä harjoituksista on helppo aloittaa sellaisenkin, jolla ei aiempaa kokemusta draamatyöskentelystä ole.
Kuva: Murupumpula/Kristiina Mäkimattila
30
marras
2018
Draama – ei yleisöä vaan elämää varten.
Sana ”draamatyöskentely” saa monet varautuneeksi. ”Ei kai vain pidä esittää mitään? En halua näytellä! Ahdistaa mennä yleisön eteen!” Tässä tilanteessa on hyvä hengittää hetki syvään ja rauhoittua. Monelle on varmasti helpottavaa tietää, että draamakasvatus ja draamatyöskentely ei tarkoita näyttelemistä. No mitä se sitten on?
Draamatyöskentely on toiminnallinen ja kokemuksellinen tapa käsitellä eri asioita. Oli kyseessä sitten jokin yksittäinen ilmiö tai isompi aihekokonaisuus tai vaikkapa satukirja, jota halutaan tarkastella muuten kuin kirjasta lukemalla, on draama hyvä, hauska ja myös helppo metodi. Draamatyöskentelyssä ei tarvita yleisöä, sillä kaikki tekeminen perustuu ryhmän omaan toimintaan eikä sitä ole tarkoitettu esitettäväksi toisille.
Ei näyttelemistä vaan eläytymistä
Näyttelemisen sijaan draamassa eläydytään, kuvitellaan, kokeillaan ja luodaan näkyväksi omalla toiminnalla asioita, joita halutaan tarkastella. Heittäydytään hetkeksi mukaan erilaisiin tilanteisiin mielikuvituksen avulla, tarkastellaan asioita toisesta näkökulmasta ja haetaan ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin purkamalla kokemukset yhdessä keskustelemalla.
Eikä siinä vielä kaikki. Samalla, kun yhdessä tekemällä opitaan käsiteltävästä asiasta, huomaamatta ryhmäydytään tiiviimmäksi porukaksi, rikotaan ennakkoluuloja luodaan avoimempi ilmapiiri ja ollaan eri tavoin vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Käyttämällä esimerkiksi kouluissa draamatyöskentelyä yhtenä opiskelutapana lapsi oppii ja saa kehittää omia ilmaisu- ja vuorovaikutustaitojaan draamatilanteiden lomassa. Sana draama johtaakin ehkä vähän harhaan siinä, että se mielletään niin paljon teatterimaailmaan. Draamatyöskentely ei kuulu opetukseen sen takia, että sen avulla jokaisesta lapsesta tulisi tehdä näyttelijä. Vaan sen takia, että draaman avulla lapsi ja nuori kehittyisi parempaan vuorovaikutukseen toisten kanssa ja pystyisi hahmottamaan asioita myös eri näkökulmista kuin omastaan. Tällaisia taitoja tarvitaan arjen monissa tilanteissa, oli sitten kyse kaverin kanssa leikkimisestä tai vaikkapa kaupassakäymisestä.
Draamatyöskentelyssä rosoisuus on täydellistä
Mutta kuka draamatyöskentelyä sitten voi käyttää? Kuka vain. On hyvä tietää muutamat, yksinkertaiset perusasiat, mutta ollakseen draamakasvattaja ei tarvitse olla teatterikorkeakoulun käynyt näyttelijä. Draamassa tärkeintä on jokaisen oma panos ja heittäytyminen. Se riittää, mitä jokaisella on sillä hetkellä itsestään antaa. Paras oppimistulos ja parhaimmat keskustelut syntyvätkin juuri siitä pienestä rosoisuudesta, joka tulee erilaisten ihmisten yhteisestä toimimisesta. On helpompi saada kosketuspintaa ja keskustelunaihetta rosoisuudesta, kuin täydellisestä kiiltävästä roolisuorituksesta. Siksi kenenkään ei tarvitse olla näyttelijä voidakseen osallistua draamatyöskentelyyn. Se mitä sinulla on sillä hetkellä yhteiselle toiminnalle antaa, se riittää. Draamatyöskentely vaatii vain vähän rohkeutta heittäytyä ja uskallusta käyttää mielikuvitusta. Ja antaa draaman viedä!
27
huhti
2017
Hassuttelulla on merkitystä
Vappu, jos mikä, antaa hyvän syyn aikuisillekin hassutteluun, leikkimiseen ja iloiseen improvisaatioon. Suomessa karnevaalikulttuuri on vähäistä, joten edes kerran vuodessa kannattaa ottaa tästä hassuttelusta kaikki irti. Vapun jälkeen voi taas palata jäyhempään ja rauhallisempaan menoon, mutta toivottavasti hieman itsevarmempana omasta ilmaisutaidostaan. Hassuttelulla, oli sitten vappu tai ei, on nimittäin suuri merkitys omiin viestintä- ja vuorovaikutustaitoihin ja niiden kehittymiseen. Hassuttelua voi harjoitella esimerkiksi helpoin draamaleikein.
Improvisaatiot eli ilman käsikirjoitusta tehdyt pienet sketsit, draamaharjoitukset ja muut hassutteluleikit ovat merkityksellisiä erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin ne ovat hauskoja. Hauskat pienet hetket vapauttavat tunnelmaa, rikkovat jäätä ja ryhmäyttävät. Yhdessä jaettu hauska hetki, samalle asialle nauraminen yhdistää. Usein riittää, että joku laittaa päähänsä hauskan hatun, värikkäät viikset tai hullunkuriset silmälasit. Tai että joku puhuu leikillään oudolla tavalla, liikkuu hassusti tai käyttäytyy muuten totutusta poikkeavalla, positiivisella, ehkä suorastaan naurettavalla tavalla. Kun joku uskaltaa pienelläkin tempulla rikkoa totuttuja käyttäytymisnormeja, saa se yleensä muissa paikallaolijoissa aikaan iloa, rentoutumista ja myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jaettu ilo yhdistää.
Lupa toimia toisin
Toinen suuri merkitys erilaisilla improvisaatiotilanteilla ja draamaleikeillä on erityisesti tekijälle itselleen. Kun tehdään improvisaatioharjoituksia, on lupa ja mahdollisuus hetken aikaa toimia toisin, olla joku aivan muu, viestiä totutusta poikkeavalla tavalla. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista kokeilla erilaisia tapoja ilmaista itseään niin elein, ilmein, äänin kuin liikkeilläkin. Voi luvan kanssa ilmaista itseään toisella tavalla kuin yleensä, saada pieni kokemus siitä, millaista olisi, jos aina toimisin näin. Tuntuuko se luontevalta, kuinka toimintaani reagoidaan, saanko viestitettyä muille haluamani asiat?
Improvisaatioharjoitusten ja erilaisten hassutteluhetkien myötä saadaan kokemuksia, jotka kertovat tekijälle itselleen, millainen viestijä minä olen: Miten minä esiinnyn ja mikä toimintatapa olisi hyvä vuorovaikutustilanteissa muiden kanssa. Vain kokeilun kautta selviää itselle sopiva ilmaisutyyli. Draaman avulla omia viestintätaitoja voi siis kehittää; rohkaistua toimimaan itselle luontaisella tavalla ja huomata, miten ainakaan ei kannata toimia. Mikä ilmaisutapa sopii minulle ja mikä ei, millaisesta viestinnästä muut ymmärtävät ajatukseni ja aikeeni, millaisen toiminnan seurauksena taas tulen väärinymmärretyksi?
Kun hassuttelulle ja improvisaatiolle antaa silloin tällöin tilaa, kehitymme viestijöinä ja esiintyjinä. Ei niin, että tavoitteena olisi päästä teatterilavoille näyttelemään, vaan niin että erilaiset vuorovaikutustilanteet ja itsensä ilmaiseminen olisivat luontevia hetkiä, oli sitten kyseessä vaikkapa esitelmän pitäminen tai kaupassakäynti.
Rohkeasti siis vappunaamari päähän ja hassuttelemaan!
11
maalis
2017
Draama kuuluu kaikille!
Draamaa on vaikea määritellä lyhyesti. Se on portti mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Jatka lukemista →
